Paras aika vuodesta

Paras aika vuodesta on ehkä hiukan väärin sanottu koska jokaisessa vuodenajassa on jotakin parasta juuri sillä hetkellä. Mutta, nyt on kyllä niin mielettömän kaunista että melkein silmiin sattuu. Raikas heleä vihreys, luonto suorastaan räjähti suoraan kesään ja ainoastaan piipahti keväässä. Kukkivat puut ja pensaat, niitähän pitäisi olla kokoajan nuuhkimassa ja ihailemassa. Kukinta on yhtä nopeasti ohi kuin alkoikin. Meillä keittiön ikkunasta saadaan seurata vielä parin päivän ajan valkoisia hattaramaisia kukkapilviä kunnes kaikki valkoiset terälehdet ovat tippuneet maahan. Siihen asti nautitaan hetkestä valkoisten hattaroiden kanssa ja sen jälkeen nautitaan jostain muusta. 

Viime vuonna ostamani harukopaju palellutti talvella hentoiset oksansa joten siirto hiukan suojaisempaan paikkaan on nyt kesän aikana edessä. Etupihan puolelle ajattelin pajun tilalle istuttaa vaaleanpunaisena kukkivan kirsikan. Toivottavasti se menestyy pajun paikalla. Sitten ei muuta kuin odottelemaan oman pihan hanamia ja hanafubukia.

Rentouttavaa viikonloppua sinulle.

♥

Heidi

Kevättä kohti

Kevättä kohti mennään kohisten. Valon määrä on tuplaantunut, multasormea syyhyttää ja paprikat ovat tehneet ensimmäiset sirkkalehdet. Tuo nelijalkainen otus jota myös kissaksi kutsutaan on tehnyt tästä kasvatushommasta hiukan haasteellisempaa. On ehkä pienesti lapsellista vieläkin tuota hyper aktiivista pentua verrata siihen ihanaan 17-vuotiaaseen laiskimukseen jota ei voinut vähääkään kiinnostaa emännän istutukset, viherkasvit tai oikeastaan mikään muukaan kasveihin ja kukkiin liittyvä toiminta. Ursulaa kiinnostaa, niinpä asetelmat maljakossa vaihtuu juurikin niin useasti kuin vain kerkiän kukkia takaisin nostella pöydältä tai poistaa erittäin kovia kokeneet yksilöt. Siitäkin huolimatta, kovapäisiä kun molemmat ollaan niin nostelen edelleen kukkia pöydältä, lakaisen märät mullat lattialta ja kohta ostan kevään neljännen peikonlehden. 

Leikkokukista tämän kevään suosikki on ollut tämä ihana herkkä vahakukka harsokukan ja eucalyptuksen kaverina. Näihin ei vaan kyllästy. Tänään on panostettu Ursulan harhautukseen oikein huolella ostamalla muutama minikasvihuone. Naurattaa nyt jo kuinka siitä läpinäkyvästä kannesta koitetaan päästä kaikin keinoin eroon. Eihän tällainen pikkukissa ymmärrä vielä teippejä sentään irroitella, eihän?

Ihania huhtikuisia päiviä sinulle!

♥

Heidi

Viikonloppua kohti

muutamin koti- ja kissakuvin. Loppuvuosi on kohti kulkemista, kuljetaan adventista toiseen, viikonlopusta toiseen, joulukalenterin päivästa toiseen, joulukaupasta toiseen ja yhtäkkiä ollaan aatossa ja joulukuusi loistaa kaikissa valoissa ja koristeissa. Suurena kysymysmerkkinä tänä vuonna on kuusen pystyssä pysyminen ja kaunein valojen loiste voi jäädä hyvinkin lyhyt aikaiseksi. Ursula on kuin onkin  osoittautunut varsin aktiiviseksi ja tarmokkaaksi neidiksi.

 Onneksi kotona voi kaikesta kiireestä huolimatta rauhoittua ja joulun aion ottaa vastaan kaikessa rauhassa hoitamalla vain kaikkein pakollisimmat kuviot. Koristellaan koti kukkasin sekä kynttilöin, vedetään pari kertaa syvään henkeä, lasketaan hartioita viisi senttiä alaspäin ja varotaan suoraa vahvaa valoa joka saattaisi paljastaa jossain pölyä. Suosittelen kirkkaampien valojen sytyttämistä vasta tammikuun puolella :)

Joulun aikaan tullaan ottamaan enemmänkin oppia Ursulasta ja nautitaan kunnon kissapäivistä tilaisuuden tullen, hyvää ruokaa unohtamatta. Ja sen jälkeen taas lötkötellään, silitellään tätä ihanaa (lue pikkuisen hullua) neitiä ja kuunnellaan pehmeää kehräystä. Joulun tempo tulee olemaan hyvin pehmeä ja Tony Bennettmäinen. I 

Rentouttavaa viikonlopun alkua sinulle.

♥

Heidi

Onnea itsenäinen Suomi!

Paljon onnea itsenäiselle Suomelle ja paljon onnea meille itsenäisille, itsenäisyyttä ja rauhaa arvostaville suomalaisille ja suomessa asuville!

 Omaan historiaan on kuulunut sodan kauhut nähneitä ihmisiä jotka ovat vieneet monet surulliset tarinat hiljaa mukanaan hautaan. Pappa kirosi ryssät, kaipasi ja muisteli rintamalla kaatuneita ystäviä parin vodkaspraitin ja korttipelin lomassa. Muuten oltiin tiukasti hiljaa. Ja se suuri hiljaisuus on ollut valtava taakka kantaa, raskaampi mitä kukaan meistä sotaa kokematon voisi ehkä kuvitellakkaan. Silti näillä läheisillä ihmisillä on ollut suuri kyky rakastaa lähimmäisiään, ystäviään, isänmaataan ja rauhaa. Sotaa ei ole tarpeen jatkuvasti muistella, eikä siitä ole tarpeen jatkuvasti muistuttaa, eikä sitä tarpeen varsinkaan ihannoida. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, niin perteisin miss maailma lausahduksin  toivon maailmaan rauhaa ja hyvää tahtoa. Elikkä ihan vaan hyvän elämän  perustarpeita meille jokaiselle.

Tänään olen muistellut pappaa, sytytellyt kynttilöitä, nauttinut eilen tupsahtaneesta  talvimaisemasta, siististä kodista, parista lasillisesta kuplivaa,  pikkuhiljaa hiipivästä joulusta ja siitä rauhasta, sisäisestä ja ulkoisesta. 

Sain eilen ihania kukkia ja muutaman kauniin joulukoristeen jotka jo ripustelin esille muistoksi mukavasta päivästä. Nyt alan pikkuhiljaa hilautumaan sohvan lempeään syleilyyn ja seuraamaan linnanjuhlia ja ehkä saan pukuraatilaisia mukaan seuraamaan kättelyä. 

Ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa sinulle.

♥

Heidi

Perjantaikuulumisia

Ja loppukesän, alkusyksyn, loppusyksyn ja ihan vähän alkutalvenkin, ehkä myös hieman remonttikuulumisia. No ei laisinkaan! Mutta tuntuupa käsittämättömältä että olen kirjoitellut tänne viimeksi heinäkuussa. Tämähän on ollut aina se oma pieni hetki ja henkireikä. Hetkittäin olen kaivannut blogin pariin, mutta samassa hetkessä ollaankin pitämässä kahviota siellä ja täällä. Sovitellaan kalentereita, aikatauluja ja arkea. Myydään pipareita ja pesuaineita. Kuskataan, kannustetaan, poksutellaan poppareita posket punaisina, kerrataan kertolaskuja ja pestään Mount Everestin kokoisia pyykkikasoja jotka ei lopu koskaan. Yhtenä päivänä vain huomaat peseväsi samaa koneellista jo neljättä kertaa (ja siitä ensimmäisestä pesukerrasta on mennyt jo useampi päivä). Siinäpä sitä tulee mieleen että mitä v****a ja eipä ihme ettei kasat pienene. Onko ihan totta, että näitä vuosia tulee ikävä? Tietysti tulee, kaiken kiireen keskelle on elämään on tupsahtanut paljon ihania ihmisiä. 

Elokuun alku toi meille ihanan Ursulan joka onkin jo topakka tapaus. Kova seuraneiti ja kaikessa mukana. Tämä pikkuisen kaheli karvapallo on nostattanut hymyn huulille jokaisena täällä olo päivänään. Hiukan on ollut totuttelemista tähän aktiiviseen "vauva-arkeen". Seitsemäntoista vuotiaan kanssa arki oli kohtuullisen paljon verkkaisempaa. Kun Carmenin motto oli. "Älä häiritse kauneusuniani" niin Ursulan motto on: "Mikään ei tule olemaan minulta turvassa (seuraavaan viiteen vuoteen)" 

Remontti etenee tasaiseen tahtiin, eli hitaasti jos ei jopa erittäin hitaasti. Vaikein on jäljellä, se pieni puserrus, että ruuvinkannat olisi kitattuna ja listat maalattuna. Sen jälkeen kamat paikalleen ja se olisi siinä. Hitain remppa evö meidän historiassa. Hirveästi on tullut 

sen sijaan tehtyä ajatustyötä, vetkuteltua päätöksiä ja sehän se vasta työstä käy. Ei se varsinaisen työn teko niin rankkaa olekaan. Onneksi nyt on olemassa valmistumiselle takaraja ja se on 5.12 klo 8.30. Sen jälkeen ravistellaan hetkeksi remppapölyt vaatteista pölyt pois :)Jos ei nyt ihan jouluksi uuteen kotiin päästä niin ainakin uuteen makuuhuoneeseen. Iso peukku sille!

Sinulle, joka vielä tänne tiesi löysit niin oikein rentouttavaa ja ihanaa viikon loppua!

♥

Heidi

Joko keräsit seitsemän kukkaa?

No en minäkään! Iki-ihanat pionit nappasin mukaani eilen kauppareissulla ja tänään napsin muutaman villiintyneen juhannusruusun oksan maljakkoon. Olohuoneessa onkin tällä hetkellä huumaava sekoitus pionin ja juhannusruusun tuoksua. 
Sunnuntaina on luvassa leipomishommia. Neiti kesäheinä täyttää maanantaina jo kokonaista kaksitoista vuotta. Tuntuu aivan uskomattomalta mutta uskottavahan se on, että siitäkin on jo niin pitkä aika.
  Muuten nautiskellaan hiukan pidemmästä viikonlopusta mahdollisuuksien mukaan ulkoilmassa, hyvästä ruoasta ja seurasta nauttien. 
Taioilla tai ilman, toivotan sinulle ihanaa keskikeseän juhlaa.

♥

Heidi

Hei taas pitkästä aikaa

Ja ihanaa lankalauantain iltaa. Aikamoinen "pariviikkoinen" takana. Iloa ja surua. Esikoinen on virallisesti teini jota tietysti juhlittiin asiaan kuuluvin menoin. Perinteisesti pavlovaa ja texmex voileipäkakkua, sukulaiset ja ystävät♥
Kummipoika täytti kahdeksantoista ja samana päivänä pojan mummi saatettiin viimeiselle matkalle. Tämän samaisen mummin luona sain olla tekemässä remonttia josta muutaman kuvan laitoin myös instaan #:llä iloaikäihmiselle. Ilo oli kyllä molemmin puoleinen ja monta ajatusta kirkkaampana jatkan omaa matkaani eteenpäin. Nautitaan ihmiskontakteista, ystävällisyydestä ja läheisyydestä. Ja hyvästä ruoasta! Kun ruokahalu katoaa, katoaa jotain elämisen ilosta. 

Oudosti elämän ilo, onni ja suru kietoutuu toisiinsa. Samalla hetkellä kun saat lähimmät ihmiset luoksesi ja saat viettää aikaa heidän kanssaan, samalla saatat toisia pois. Samaisena viikonloppuna ystävät toivat mukanaan ihanan kissavieraan. Kyllä tässä sydän sulaa, on vieroitusoireitä, tärinää ja rytmihäiriöitä. Mikä ihana pakkaus. Mitä tähän voi sanoa muuta kuin että en ehkä kestä enää kovin pitkään ilman kissaa vaikka on sovittu, että kesän yli odotetaan. 
Viime viikko on vietetty pääsiäistä valmistellessa. Suklaamunia, kukkia, haaveilua, remppaa (edelleen),pajunkissoja kerätessä ja kevättä odottaessa. Eilen aamuna herättiin valkoiseen maahan ja tänään haravoidessa kaipasin pilkkihaalareita. Ihania leinikkejä kaappasin kassillisen mukaani viime sunnuntaina Plantagenista. Hyvin säilyivät remppattavassa huoneessa kun on vielä aika viileä. Remontista johtuen osa kodista on tällä hetkellä sähkötön ja myöhäisillan suihkut ja wc-käynnit sujuu oikein romanttisissa tunnelmissa kynttilänvalossa. Nyt kyllä aletaan olla jo onneksi siinä vaiheessa, että päästään pikkuhiljaa tekemään pintaa ja laittamaan lähiaikoina uusi lattia paikoilleen. Niin ja kytkemään sähköt. Se on kuulkaas niin skumpan paikka kun saadaan tapetit seinälle ja lamppu kattoon.

Levollista ja rentouttavaa pääsiäisen jatkoa sinulle.

♥

Heidi

Suloista sunnuntaita

Aamulla herättiin lumiseen ja varsin talviseen maisemaan. Aurinko ilmestyi kuitenkin nopeasti ja ihanalla lämmöllään sulatti lumet puiden oksilta. Oma mielikin on jo tiukasti kevään ja uuden kasvun odotuksessa. Siemenpussien pinot kasvaa vaikka ensimmäistäkään multapussia ei ole vielä kotiutettu ja kaikki potitkin on ties missä. Kukkapenkkien päällä on vielä sen verran jäätä että syksyllä istutettujen tulppaanisipuleiden heräämistä saa hetken vielä odotella. Onneksi lumilijat ja jouluruusun pari muhkeaa nuppua kurkistelee jo kukkapenkissä. 

 Koti sen sijaan kukkii tällä hetkellä monessa kevään väreissä. Viimeisimmältä kukkakauppa reissulta tarttui mukaan uusi leinikki tuttavuus joka muistutti kovasti unikkoa, on vain paljon kestävämpi ja jos kaikki nuput aukeaa niin tästä kukasta on pitkään iloa. Eteisessä odottaa pussillinen narsisseja ulospääsyä ja sinne ne vielä tänään siirtyykin. Osaa onkin ulkoilutettu jo viikon verran rappusilla ja hyvin ovat kestäneet pienet yöpakkaset. 

Hitaasta sunnuntaiaamusta on nautittu kukkien kera niin että tämä tässä istuu kirjoittelemassa blogia pyjamassa yhden aikaan vaikka pitäisi täytellä hakulomakkeita haluamiinsa opiskelupaikkoihin. Pari prinsessaa puvustaa itseään tehokkaasti keskiaikaan ja täältä löytyykin jo kuninkaallinen sekä palvelija. Liekö eilisellä Kaunotar ja Hirviö elokuvalla osuutta asiaan? Mister M edistää remppaa ja vanhin oleilee omassa huoneessa ja nauttii että ei tarvitse tehdä mitään. Ihan parasta sunnuntaita siis. Ja sitä ihan parasta sunnuntaita haluan toivottaa myös sinulle.

♥

Heidi