No dancing - Except on tables

Kyllä tässä voisi jo muutaman tanssiaskeleen ottaakin ja vaikka ihan sukkasillaan lattialla. Vapaita odotellessa ja jouluruuhkia vältellessä. Ulkonakin on niin pimeää, että pienet pölypallot ei kauheasti säikyttele. Tänään ajattelin ulkoistaa pipareiden leipomisen lapsille ja lasten kavereille. Nuorimmainen tarvitsee ehkä hiukan apua rocky roadeja tehdessä vaikka taitavaksi jauhopeukaloksi onkin jo kehittynyt. Ehkä äidin rooli painottuukin tänään enemmän herkkujen vahtimiseen, etteivät katoa kaikki parempiin suihin ennenkuin päätyvät kattilan kautta vuokaan. 

Eucalyptuksen oksia löytyy monestakin maljakosta ympäri kotia. Jostain kummallisesta syystä juuri ne saa olla Ursulalta rauhassa. Kaikki muut kasvit alkaakin näyttää siltä kuin olisivat käyneet oksasilppurissa pariinkin otteeseen. Uutena hyökkäyksen kohteena on viime viikolla sisään nostettu oliivipuu jonka tikkumaista runkoa koitetaan vimmaisesti kiivetä ylös. Lattialla olevasta lehtimäärästä siinä on myös pari kertaa onnistuttu oikein mallikkaasti. Kovin on elämä erilaista energiaa pursuavan puolivuotiaan neidin kuin arvokkaan ja hillitysti käyttäytyvän kissarouvan kanssa.

Ei ole paljon tylsiä hetkiä puoleen vuoteen mahtunut. 

Instan puolella totesinkin että tähtiä on vähän siellä ja täällä, mustia ja valkoisia.

Ne tuo helpolla tavalla tunnelmaa valoilla ja ilman. Muuten jatketaankin samaan tuttuun tahtiin, kynttilöitä polttelemalla ja valoja himmentämällä. Ehkä lisäillään vielä muutama tähtikin jos sellaisia vielä jostain kaapin perukoilta löytyy.

Nyt kutsuukin jo ruokahuolto, kaulimien sekä kaikkien suosikkimuottien etsiminen ennen illan kotoiluja.

Rauhallisia joulunaluspäiviä sinulle.

♥

Heidi

Perjantaikuulumisia

Ja loppukesän, alkusyksyn, loppusyksyn ja ihan vähän alkutalvenkin, ehkä myös hieman remonttikuulumisia. No ei laisinkaan! Mutta tuntuupa käsittämättömältä että olen kirjoitellut tänne viimeksi heinäkuussa. Tämähän on ollut aina se oma pieni hetki ja henkireikä. Hetkittäin olen kaivannut blogin pariin, mutta samassa hetkessä ollaankin pitämässä kahviota siellä ja täällä. Sovitellaan kalentereita, aikatauluja ja arkea. Myydään pipareita ja pesuaineita. Kuskataan, kannustetaan, poksutellaan poppareita posket punaisina, kerrataan kertolaskuja ja pestään Mount Everestin kokoisia pyykkikasoja jotka ei lopu koskaan. Yhtenä päivänä vain huomaat peseväsi samaa koneellista jo neljättä kertaa (ja siitä ensimmäisestä pesukerrasta on mennyt jo useampi päivä). Siinäpä sitä tulee mieleen että mitä v****a ja eipä ihme ettei kasat pienene. Onko ihan totta, että näitä vuosia tulee ikävä? Tietysti tulee, kaiken kiireen keskelle on elämään on tupsahtanut paljon ihania ihmisiä. 

Elokuun alku toi meille ihanan Ursulan joka onkin jo topakka tapaus. Kova seuraneiti ja kaikessa mukana. Tämä pikkuisen kaheli karvapallo on nostattanut hymyn huulille jokaisena täällä olo päivänään. Hiukan on ollut totuttelemista tähän aktiiviseen "vauva-arkeen". Seitsemäntoista vuotiaan kanssa arki oli kohtuullisen paljon verkkaisempaa. Kun Carmenin motto oli. "Älä häiritse kauneusuniani" niin Ursulan motto on: "Mikään ei tule olemaan minulta turvassa (seuraavaan viiteen vuoteen)" 

Remontti etenee tasaiseen tahtiin, eli hitaasti jos ei jopa erittäin hitaasti. Vaikein on jäljellä, se pieni puserrus, että ruuvinkannat olisi kitattuna ja listat maalattuna. Sen jälkeen kamat paikalleen ja se olisi siinä. Hitain remppa evö meidän historiassa. Hirveästi on tullut 

sen sijaan tehtyä ajatustyötä, vetkuteltua päätöksiä ja sehän se vasta työstä käy. Ei se varsinaisen työn teko niin rankkaa olekaan. Onneksi nyt on olemassa valmistumiselle takaraja ja se on 5.12 klo 8.30. Sen jälkeen ravistellaan hetkeksi remppapölyt vaatteista pölyt pois :)Jos ei nyt ihan jouluksi uuteen kotiin päästä niin ainakin uuteen makuuhuoneeseen. Iso peukku sille!

Sinulle, joka vielä tänne tiesi löysit niin oikein rentouttavaa ja ihanaa viikon loppua!

♥

Heidi

The Mainos

Alkaa olla se aika vuodesta kun pikkuhiljaa esitellään pitkän talven aikana opittuja uusia taitoja. Niin meidän alttoviulistilla kuin monella muulla musikantilla. Uskomattoman taitavia, rohkeita ja uskaliaita pikkuihmisiä ja nuoria. Jos satutte olemaan nurkilla, tulkaa nauttimaan tunnelmasta, esiintymisen ilosta ja monipuolisesta buffetista. Tilaisuus on ilmainen, mutta jos haluat voit tukea orkesterin syksyistä Tallinnan matkaa 2€:n vapaaehtoisella sisäänpääsymaksulla.

Iloa alkaneeseen viikkoon ja toivottavasti nähdään Brankkiksella. 

♥

Heidi

Auringon noususta auringon laskuun

Tänään ollaan vietetty viimeistä lomapäivää todella aurinkoisissa merkeissä. Mittari kipusi auringossa niinkin huikeisiin lukemiin kuin +10 astetta. Eilinen päivä hujahtikin piknik risteilyn merkeissä. Oli muuten itsellenikin aivan ensimmäinen kerta laatuaan. Olen aina jaksanut hämmästellä, että kuinka laivalla jaksaa notkua noin niin kuin muuten vaan, ilman mitään päämäärää :) Mutta kokemus olikin kaiken kaikkiaan positiivinen (ensikertalaisen tuuria?) ja lasten kanssa matka on se juttu ei niinkään se päämäärä. Eilen jutuna taisi enemmänkin olla hajuvesien tuoksuttelu, huulipunien värien vertailu, karkkien tutkiminen ja ihmisten tulkitsemin. Äiti olikohan toi humalassa.......nooh, tais setä/täti ihan pikkasen olla. Aikaisesta aamusta huolimatta puhtia riitti koko pitkän päivän. Kotoa lähdettiin liikkeelle smoothien voimalla ja aamupalan syöminen jätettiin laivalle jossa kuluikin heti mukavasti aikaa. Laivan vaihto Maarianhaminassa toi selkeästi uutta vauhtia matkalaisiin. Ihailtiin potkurien tekemiä aaltoja, auringon nousua ja laskua. Ja mikä tärkeintä, yhdessä olosta. Nyt ollaan taas valmiina arkeen. Heti suklaapalan ja punaviinilasillisen jälkeen.

Iloa uuteen viikkoon ja aivan ihanaa lomaa kaikille lomalaisille.

♥

Heidi

Aikaisin aamulla

...lauantaiaamu, kello soimassa puoli kuusi. Ulkona pimeää, märkää, lämmintä ja ei sada. Pannullinen kahvia, piirtämistä ja suunnittelua. Aikaiset aamut on mun juttu. Nautin hiljaisesta hetkestä, omasta ajasta ja siitä, että voin tehdä keskeytyksettä jotain. Ihan mitä vaan. Kolme tuntia kellonsoitosta onkin ihan toisenlaiset tohinat. Aamupalaa, synttärilahjaostoksille, yhden saattaminen musiikkileirille, leikkiä petseillä, valmistautumista töihin, ajatukset harhailee asiasta toiseen, kissavanhuskin on herännyt ja vaatii huomiota. Onneksi Mister M. hoitaa logistiikan asian vaatimalla jämeryydellä ♥ Ehkä normaalia vauhdikkaampi lauantaiaamu, välillä näin toisella kertaa sitten venytään puoleen päivään pyjamat päällä :)

Leppoisaa lauantaita sinulle.

♥

Heidi