Kevättä kohti mennään kohisten. Valon määrä on tuplaantunut, multasormea syyhyttää ja paprikat ovat tehneet ensimmäiset sirkkalehdet. Tuo nelijalkainen otus jota myös kissaksi kutsutaan on tehnyt tästä kasvatushommasta hiukan haasteellisempaa. On ehkä pienesti lapsellista vieläkin tuota hyper aktiivista pentua verrata siihen ihanaan 17-vuotiaaseen laiskimukseen jota ei voinut vähääkään kiinnostaa emännän istutukset, viherkasvit tai oikeastaan mikään muukaan kasveihin ja kukkiin liittyvä toiminta. Ursulaa kiinnostaa, niinpä asetelmat maljakossa vaihtuu juurikin niin useasti kuin vain kerkiän kukkia takaisin nostella pöydältä tai poistaa erittäin kovia kokeneet yksilöt. Siitäkin huolimatta, kovapäisiä kun molemmat ollaan niin nostelen edelleen kukkia pöydältä, lakaisen märät mullat lattialta ja kohta ostan kevään neljännen peikonlehden.
Leikkokukista tämän kevään suosikki on ollut tämä ihana herkkä vahakukka harsokukan ja eucalyptuksen kaverina. Näihin ei vaan kyllästy. Tänään on panostettu Ursulan harhautukseen oikein huolella ostamalla muutama minikasvihuone. Naurattaa nyt jo kuinka siitä läpinäkyvästä kannesta koitetaan päästä kaikin keinoin eroon. Eihän tällainen pikkukissa ymmärrä vielä teippejä sentään irroitella, eihän?
Ihania huhtikuisia päiviä sinulle!
♥
Heidi
