Viikonloppua kohti

muutamin koti- ja kissakuvin. Loppuvuosi on kohti kulkemista, kuljetaan adventista toiseen, viikonlopusta toiseen, joulukalenterin päivästa toiseen, joulukaupasta toiseen ja yhtäkkiä ollaan aatossa ja joulukuusi loistaa kaikissa valoissa ja koristeissa. Suurena kysymysmerkkinä tänä vuonna on kuusen pystyssä pysyminen ja kaunein valojen loiste voi jäädä hyvinkin lyhyt aikaiseksi. Ursula on kuin onkin  osoittautunut varsin aktiiviseksi ja tarmokkaaksi neidiksi.

 Onneksi kotona voi kaikesta kiireestä huolimatta rauhoittua ja joulun aion ottaa vastaan kaikessa rauhassa hoitamalla vain kaikkein pakollisimmat kuviot. Koristellaan koti kukkasin sekä kynttilöin, vedetään pari kertaa syvään henkeä, lasketaan hartioita viisi senttiä alaspäin ja varotaan suoraa vahvaa valoa joka saattaisi paljastaa jossain pölyä. Suosittelen kirkkaampien valojen sytyttämistä vasta tammikuun puolella :)

Joulun aikaan tullaan ottamaan enemmänkin oppia Ursulasta ja nautitaan kunnon kissapäivistä tilaisuuden tullen, hyvää ruokaa unohtamatta. Ja sen jälkeen taas lötkötellään, silitellään tätä ihanaa (lue pikkuisen hullua) neitiä ja kuunnellaan pehmeää kehräystä. Joulun tempo tulee olemaan hyvin pehmeä ja Tony Bennettmäinen. I 

Rentouttavaa viikonlopun alkua sinulle.

♥

Heidi

Onnea itsenäinen Suomi!

Paljon onnea itsenäiselle Suomelle ja paljon onnea meille itsenäisille, itsenäisyyttä ja rauhaa arvostaville suomalaisille ja suomessa asuville!

 Omaan historiaan on kuulunut sodan kauhut nähneitä ihmisiä jotka ovat vieneet monet surulliset tarinat hiljaa mukanaan hautaan. Pappa kirosi ryssät, kaipasi ja muisteli rintamalla kaatuneita ystäviä parin vodkaspraitin ja korttipelin lomassa. Muuten oltiin tiukasti hiljaa. Ja se suuri hiljaisuus on ollut valtava taakka kantaa, raskaampi mitä kukaan meistä sotaa kokematon voisi ehkä kuvitellakkaan. Silti näillä läheisillä ihmisillä on ollut suuri kyky rakastaa lähimmäisiään, ystäviään, isänmaataan ja rauhaa. Sotaa ei ole tarpeen jatkuvasti muistella, eikä siitä ole tarpeen jatkuvasti muistuttaa, eikä sitä tarpeen varsinkaan ihannoida. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, niin perteisin miss maailma lausahduksin  toivon maailmaan rauhaa ja hyvää tahtoa. Elikkä ihan vaan hyvän elämän  perustarpeita meille jokaiselle.

Tänään olen muistellut pappaa, sytytellyt kynttilöitä, nauttinut eilen tupsahtaneesta  talvimaisemasta, siististä kodista, parista lasillisesta kuplivaa,  pikkuhiljaa hiipivästä joulusta ja siitä rauhasta, sisäisestä ja ulkoisesta. 

Sain eilen ihania kukkia ja muutaman kauniin joulukoristeen jotka jo ripustelin esille muistoksi mukavasta päivästä. Nyt alan pikkuhiljaa hilautumaan sohvan lempeään syleilyyn ja seuraamaan linnanjuhlia ja ehkä saan pukuraatilaisia mukaan seuraamaan kättelyä. 

Ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa sinulle.

♥

Heidi

Perjantaikuulumisia

Ja loppukesän, alkusyksyn, loppusyksyn ja ihan vähän alkutalvenkin, ehkä myös hieman remonttikuulumisia. No ei laisinkaan! Mutta tuntuupa käsittämättömältä että olen kirjoitellut tänne viimeksi heinäkuussa. Tämähän on ollut aina se oma pieni hetki ja henkireikä. Hetkittäin olen kaivannut blogin pariin, mutta samassa hetkessä ollaankin pitämässä kahviota siellä ja täällä. Sovitellaan kalentereita, aikatauluja ja arkea. Myydään pipareita ja pesuaineita. Kuskataan, kannustetaan, poksutellaan poppareita posket punaisina, kerrataan kertolaskuja ja pestään Mount Everestin kokoisia pyykkikasoja jotka ei lopu koskaan. Yhtenä päivänä vain huomaat peseväsi samaa koneellista jo neljättä kertaa (ja siitä ensimmäisestä pesukerrasta on mennyt jo useampi päivä). Siinäpä sitä tulee mieleen että mitä v****a ja eipä ihme ettei kasat pienene. Onko ihan totta, että näitä vuosia tulee ikävä? Tietysti tulee, kaiken kiireen keskelle on elämään on tupsahtanut paljon ihania ihmisiä. 

Elokuun alku toi meille ihanan Ursulan joka onkin jo topakka tapaus. Kova seuraneiti ja kaikessa mukana. Tämä pikkuisen kaheli karvapallo on nostattanut hymyn huulille jokaisena täällä olo päivänään. Hiukan on ollut totuttelemista tähän aktiiviseen "vauva-arkeen". Seitsemäntoista vuotiaan kanssa arki oli kohtuullisen paljon verkkaisempaa. Kun Carmenin motto oli. "Älä häiritse kauneusuniani" niin Ursulan motto on: "Mikään ei tule olemaan minulta turvassa (seuraavaan viiteen vuoteen)" 

Remontti etenee tasaiseen tahtiin, eli hitaasti jos ei jopa erittäin hitaasti. Vaikein on jäljellä, se pieni puserrus, että ruuvinkannat olisi kitattuna ja listat maalattuna. Sen jälkeen kamat paikalleen ja se olisi siinä. Hitain remppa evö meidän historiassa. Hirveästi on tullut 

sen sijaan tehtyä ajatustyötä, vetkuteltua päätöksiä ja sehän se vasta työstä käy. Ei se varsinaisen työn teko niin rankkaa olekaan. Onneksi nyt on olemassa valmistumiselle takaraja ja se on 5.12 klo 8.30. Sen jälkeen ravistellaan hetkeksi remppapölyt vaatteista pölyt pois :)Jos ei nyt ihan jouluksi uuteen kotiin päästä niin ainakin uuteen makuuhuoneeseen. Iso peukku sille!

Sinulle, joka vielä tänne tiesi löysit niin oikein rentouttavaa ja ihanaa viikon loppua!

♥

Heidi

Yhdessä olemme vahvoja

Viikonlopun pikavisiitillä Tukholmaan päädyimme suunittelematta Åhlensin nurkalle. Nurkka täynnä post it lappuja viesti surusta, kaipauksesta, ikävästä, mutta ennen kaikkea siitä että yhdessä olemme vahvoja ja pelolle ei anneta valtaa. Kaiken kauheuden keskellä on aina olemassa paljon kauneutta johon on paljon parempi takertua, pysyä normaalissa elämässä kiinni. Niinpä minäkin keskityin kauneuteen, vaaleanpunaiseen. Kauneimpiin kukkiin mitä tiedän. Tanssiesityksiin joissa meitä kuljetettiin tunnelmasta toiseen ja rakkaimpien seuraan. Nyt tämän pitkän viikonlopun aion viettää aikalailla samalla kaavalla. Nauttien luonnon kauneudesta, lähimpien seurasta, matkasta ja ystävistä. Pelkäämättä.

Kaunista helatorstaita sinulle.

♥

Heidi

Hei taas pitkästä aikaa

Ja ihanaa lankalauantain iltaa. Aikamoinen "pariviikkoinen" takana. Iloa ja surua. Esikoinen on virallisesti teini jota tietysti juhlittiin asiaan kuuluvin menoin. Perinteisesti pavlovaa ja texmex voileipäkakkua, sukulaiset ja ystävät♥
Kummipoika täytti kahdeksantoista ja samana päivänä pojan mummi saatettiin viimeiselle matkalle. Tämän samaisen mummin luona sain olla tekemässä remonttia josta muutaman kuvan laitoin myös instaan #:llä iloaikäihmiselle. Ilo oli kyllä molemmin puoleinen ja monta ajatusta kirkkaampana jatkan omaa matkaani eteenpäin. Nautitaan ihmiskontakteista, ystävällisyydestä ja läheisyydestä. Ja hyvästä ruoasta! Kun ruokahalu katoaa, katoaa jotain elämisen ilosta. 

Oudosti elämän ilo, onni ja suru kietoutuu toisiinsa. Samalla hetkellä kun saat lähimmät ihmiset luoksesi ja saat viettää aikaa heidän kanssaan, samalla saatat toisia pois. Samaisena viikonloppuna ystävät toivat mukanaan ihanan kissavieraan. Kyllä tässä sydän sulaa, on vieroitusoireitä, tärinää ja rytmihäiriöitä. Mikä ihana pakkaus. Mitä tähän voi sanoa muuta kuin että en ehkä kestä enää kovin pitkään ilman kissaa vaikka on sovittu, että kesän yli odotetaan. 
Viime viikko on vietetty pääsiäistä valmistellessa. Suklaamunia, kukkia, haaveilua, remppaa (edelleen),pajunkissoja kerätessä ja kevättä odottaessa. Eilen aamuna herättiin valkoiseen maahan ja tänään haravoidessa kaipasin pilkkihaalareita. Ihania leinikkejä kaappasin kassillisen mukaani viime sunnuntaina Plantagenista. Hyvin säilyivät remppattavassa huoneessa kun on vielä aika viileä. Remontista johtuen osa kodista on tällä hetkellä sähkötön ja myöhäisillan suihkut ja wc-käynnit sujuu oikein romanttisissa tunnelmissa kynttilänvalossa. Nyt kyllä aletaan olla jo onneksi siinä vaiheessa, että päästään pikkuhiljaa tekemään pintaa ja laittamaan lähiaikoina uusi lattia paikoilleen. Niin ja kytkemään sähköt. Se on kuulkaas niin skumpan paikka kun saadaan tapetit seinälle ja lamppu kattoon.

Levollista ja rentouttavaa pääsiäisen jatkoa sinulle.

♥

Heidi

In memoriam

Kissan hakureissulla 17 vuotta sitten tämä määrätietoinen punapää punki koko pesueen yli ja valitsi meidät uudeksi perheekseen. 

Saimme hauskan sekä varsin lujatahtoisen kissan joka totisesti halusi olla vain kissa.

Vuosia kestäneen määrätietoisen koulutuksen jälkeen palveluskuntakin oppi toimimaan parhaansa mukaan, vanhan Rouvan tahtoa noudatten. Vastineeksi saimme paljon rakkautta, käskyjä, käsi -ja kasvohoitoja, läheisyyttä, luotettavan ystävän ja hauskoja hetkiä. 

Se mitä meillä on se on vain lainaa ja niin sen pitää olla. Ikävä ja tassun äänet seuraa mukana vielä mukana ajan x. Hauskat muistot ja kiitollisuus on kuitenkin päällimäisenä kaikistä näistä vuosista.

♥

Heidi

Ähkypähkynä ja muita kuulumisia

On ollut niin  rentouttavat pyhäpäivät että toimertuukohan tästä arkeen laisinkaan. Onneksi on vielä muutama vapaapäivä ja joulun aika jatkuu, mutta toki askareet alkaa olla huomenna jo melko arkiset. Pyykkivuori odottaa purkamistaan ja ei se pieni imurointikaan varmaan pahaa tee. Pyhien aikana siivouksen virkaa on toimittanut valojen sammuttelu ja kynttilöiden sytyttely. Nyt kun selvästikkin eletään niitä kovin kuuluisia ruuhkavuosia niin osaa todella nauttia kiireettömyydestä ja yhdessäolosta. Aikaa on kulutettu enimmäkseen ruokapöydän ja sohvan välillä. Samalla kaavalla mennään vielä tämä ilta, lisättäköön siihen vielä lasi viiniä ja vihreitä kuulia niin paluu arkeen alkaa pehmeääkin pehmeämmin. Tallennan tänne muutaman räpsyn vielä aattoaamun joulupuurosta, kukista, jäklkkäreistä ja elämämme ensimmäisestä tekokuusesta. Nähtäväksi jää tuleeko kuusesta vakivieras jouluihimme vai tuleeko aito kuusi takaisin heti ensi vuonna. Pienen aidon kuusen kannoin kyllä eteiseen jonka kotistelin valoilla ja melko niukasti paperikoristeilla. Meillä on lasten kanssa hiukan näkemyseroja kuusen koristelusta kuten saatatte varmasti arvata kun näette alimman kuvan kuusen latvan. 

Välipäivien aikana lisäilen tänne sitruunapossetin ja puolukkakakun ohjeen, kummatkin sopii kruunaamaan vaikka uudenvuoden kekkerit. 

Ihanaa joulun jatkoa kaikille sinne ruudun toiselle puolelle.

♥

Heidi

Pieniä hetkiä

Hurjaa vauhtia loikitaan kohti kolmatta adventtia. Tuntuu kyllä aivan uskomattomalta. Tänä vuonna lapset muistutteli joulun ajan alkamisesta, joulukalentereista ja ikkunoihin ripustettavista tähdistä. Itse olen aivan pulkasta pudonnut mitä jouluun tulee. Mieli ei ole juurikaan virittynyt jouluiseen tunnelmointiin. Normitilanteessa mulla aivot naksahtaa jouluun heti juhannuksen jälkeen. Onneksi jouluja tulee ja menee, joka vuosi uudestaan ja uudestaan. Vihreät kuulat maistuu aina yhtä hyvältä oli joulutunnelma kohdillaan tai ei. Oman veronsa on vienyt tietysti leikkauksesta toipuminen ja rapsakka flunssa oksutauteineen. Kummastakin ollaan jo kuitenkin selkeästi plussan puolella joten ei ole mitään syytä heittää vielä kirvestä kaivoon. Kaikesta huolimatta ollaan nautittu pienistä hetkistä. Joulutorttujen ja piparien leipomisesta. Adventtiaamun juustotarjottimesta, kuumasta glögistä, lasillisesta punaviiniä. Jopa lahjaostoksista. Ja jos joulumieli päättääkin jäädä karkuteille niin aion silti nauttia tunnelmasta, kiireettömyydestä, hyvästä ruoasta, läheisten läsnäolosta ja lasten ilosta. 

Nyt kuitenkin virittäydytään pikkuhiljaa linnan juhlien tunnelmaan. Pukuraati onkin jo teroittanut kynät ja on valmiina rankkaamaan vuoden kauneimmat/kauheimmat/kantaaottavimmat puvut. Tästä voikin kehkeytyä kiinostavia keskusteluita tytsyjen kanssa.

Ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa sinulle.

♥

Heidi