perjantai 6. huhtikuuta 2018

Kaapin paikka

Kaapin paikka vaihtui parisen viikkoa sitten olohuoneen nurkasta ruokahuoneeseen. Samalla vaihtui kaapin sisäväritys tumman harmaasta raikkaaksi valkoiseksi. Muutaman päivän maalausurakan jälkeen saatiin paljon valoisampi ilme kaapille sekä muutamat mattavalkoiset kissantassun jäljet muistoksi ruokahuoneen lattiaan. Kohtalaisen pitkään tämä ruokailutila menikin mustavalkoisena, ripauksella pirteää harmaata. Kevät tuo kuitenkin joka vuosi enemmän tai vähemmän väriä kotiin. Tällä hetkellä ruokahuoneessa riittävän väriläiskän tuo astiat, viherkasvit ja kynttilät. Ettei näitä kaikkia viherkasveja tarvitsisi olla kokoajan uusimassa niin osa on nostettu kaapin päälle ja osa kaapin sisälle. Nyt saa Iittalat, Ikeat ja kirppislöydöt olla ainakin hetken täällä sulassa sovussa. Kaikenlaista kevätinspistä on muutenkin ilmassa, kellarin siivouksesta lähtien. Tosin kellarin siivousinspis on kyllä jo sitä luokkaa että voisi tilata suoraan vaihtolavan pihalle ja tyhjentää kaikki suoraan siihen. Samaan hengenvetoon voisi tyhjentää samaiselle lavalle myös suurimman osan vintin sisällöstä. Ehkä kuitenkin aloitetaan hiukan rauhallisemmin. Aina vaan täytyy ihmetellä mistä tätä tavaraa kertyy vaikka ajoittain tulee kohtalaisen kovalla kädellä karsittua, lahjoitettua, myytyä ja muuten vaan kierätettyä kaikenlaista härpäkettä. Toisaalta jossain vaiheessa luulisi pääsevän hiukan helpommalla näissä nurkkien tyhjennys operaatioiden kanssa. Suunta on kuitenkin selkeästi se että ulospäin lähtee enemmän kuin sisälle tulee. Tai niin mä ainakin annan itseni uskoa :)

Kevään inspiroimaa viikonloppua sinulle.
Heidi







torstai 5. huhtikuuta 2018

Kevättä kohti


Kevättä kohti mennään kohisten. Valon määrä on tuplaantunut, multasormea syyhyttää ja paprikat ovat tehneet ensimmäiset sirkkalehdet. Tuo nelijalkainen otus jota myös kissaksi kutsutaan on tehnyt tästä kasvatushommasta hiukan haasteellisempaa. On ehkä pienesti lapsellista vieläkin tuota hyper aktiivista pentua verrata siihen ihanaan 17-vuotiaaseen laiskimukseen jota ei voinut vähääkään kiinnostaa emännän istutukset, viherkasvit tai oikeastaan mikään muukaan kasveihin ja kukkiin liittyvä toiminta. Ursulaa kiinnostaa, niinpä asetelmat maljakossa vaihtuu juurikin niin useasti kuin vain kerkiän kukkia takaisin nostella pöydältä tai poistaa erittäin kovia kokeneet yksilöt. Siitäkin huolimatta, kovapäisiä kun molemmat ollaan niin nostelen edelleen kukkia pöydältä, lakaisen märät mullat lattialta ja kohta ostan kevään neljännen peikonlehden. 
Leikkokukista tämän kevään suosikki on ollut tämä ihana herkkä vahakukka harsokukan ja eucalyptuksen kaverina. Näihin ei vaan kyllästy. Tänään on panostettu Ursulan harhautukseen oikein huolella ostamalla muutama minikasvihuone. Naurattaa nyt jo kuinka siitä läpinäkyvästä kannesta koitetaan päästä kaikin keinoin eroon. Eihän tällainen pikkukissa ymmärrä vielä teippejä sentään irroitella, eihän?




Ihania huhtikuisia päiviä sinulle!
Heidi



maanantai 19. maaliskuuta 2018

Parempi myöhään...


Kuin ei milloinkaan, vai kuinka se vanha sananlasku menikään. Vihdoin siis muutama hassu kuva muistojen täyteisestä Äänisilta konserttikiertueesta. Pitkän junamatkan jälkeen saavuttiin peffat kohtuullisen puuduksissa Kemiin. Vielä tavaroiden kanto juna-asemalta Merihoviin jossa vähän väsähtäneet matkaajat otettiin lämpimästi vastaan. Lepo olikin tarpeen koska  seuraavana päivänä olikin jo konsertti Kemin kulttuurikeskuksessa ja lumilinnassa käyntiä. Onnekseni kerkesin tapaamaan serkkuni ja tätini samalla reissulla. Terkkuja vaan hurjasti sinne. Toivottavasti nähdään taas pian. Orkesterin harjoitusten aikaan kerittiin leikkiä tovin turistia ja päivitellä ehkä kauneinta kirkkoa ikinä ja myöskin leveimpiä katuja ikinä. Ainakin näin talvella ne tuntuivat aivan hulvattoman levyisiltä ja Kemin kaupungin sivuja lueskeltuani onkin helppo uskoa että katu ei ole vain kulkuväylä vaan monikäyttöinen tila jossa kulkea, kohdadata toisena ja viettää aikaa.
Lumilinnassa vierailtiin koko porukalla. Ulkopuolella mielessä kävi pienoinen ajatus, että tämäkö se nyt oli. Muutama hassu lieriö. Mutta sisäpuoli olikin jotain aivan muuta. Satumaisen kaunista. Vieläkin huokailuttaa se ihana rauha mikä sielä lumilinnan sisällä oli. Kauniita lumiveistoksia, ääntä vaimentava lumi, pehmeä valo ja ylipäätänsä vain se lumi. Täältä lähtiessä tuntui että oltiin tarvottu jo puoli vuotta rännässä ja loskassa :)Jos aika ei olisi ollut rajana ja siirtyminen Rovaniemelle edessä Kemissä olisi ollut paljon enemmänkin katsottavaa. Mutta lämmin suositus kyllä näin pienellä otannalla. Jos ei muuta niin käykää ihmettelemässä prinsessalinnamaista kirkkoa ja seuraavana talvena lumilinnaa.


Talvi on onneksi jo taittumassa kevääksi. Tosin nyt näyttää tulevan taivaan täydeltä lunta, mitä ihmettä! Olisikohan jo viimeiset? Näiden kuvien myötä sanon heipat talvelle ja tervetuloa keväälle. 

Reipasta alkanutta viikkoa sinulle!
Heidi

perjantai 19. tammikuuta 2018

Olla onnellinen toisen puolesta

Uskomattomien sattumien summa. En koskaan päätynyt tämän talon näytölle niin kuin toivoin. Mielessäni allekirjoitin jo kauppapapereita, mielessäni olin houkutellut jo ystävätkin mukaan ja viritellyt sinne jos jonkinlaista toimintaa. Kuluneella viikolla kuitenkin sain ilokseni siellä vierailla. Se teki mut jotenkin niin käsittämättömän iloiseksi ja onnelliseksi.  Ja tämä talo tulee tarjoamaan asukkailleen vielä niin uskomattoman kauniin kodin ja kyläläisille sekä kävijöille ihanan kahvilan, siellä tulee tapahtumaan jos ei taikoja niin vähintäänkin herkullisia elämyksiä.   
Ihanaa kun olette, ihanaa kun kuljette rohkeasti omaa polkuanne. Voimia ihan kaikkeen, valmiiseen vaaditaan paljon taas työtä. Ja vielä vähän lisää työtä. Mutta mä näen tämän jo valmiina ja tämä näkymä on jo ihan valmis ♥
Ihanaa ja unelmien täyteistä viikonloppua sinulle!
Heidi

maanantai 15. tammikuuta 2018

Kuuraiset aamut

Pieni pakkanen yhdistettynä vapaisiin aamuihin saattaa saada pientä hulluutta aikaiseksi. Kaunis ympäröivä luonto kietoo pikkurillinsä ympärille. Hiukan sama ilmiö saattaa tulla sienimetsässä kun niitä sieniä alkaa nähdä. Mä kerään vielä vähän, sitten vielä vähän ja sitten vielä vähän lisää. Kunnes huomaa että on huutava nälkä ja sitä sienirisottoa olisi ollutkin parempi olla mieluiten jo eilen. Niinhän tässäkin kävi. Lähdin siis aamulla ruokakauppaan, kamera kassissa, ihan pikaisesti vain. Ajatuksena kuvata hiukan radan vartta kun oli niin kauniin värinen taivas. Kauniin väristen pilvien takaa alkoi pilkottamaan vielä kauniimpi aurinko joka suorastaan sattui silmiin. Niinpä siitä radan varrelta ajauduin huomaamatta lempipaikkaani Pumppulahteen ja yht´äkkiä huomasinkin jo olevani kirkon kupeessa. Ja siinä samassa mä olin taas niin I♥KARIS moodissa että. Se pikainen kaupassa käynti kamera kassissa kesti noin puolitoista tuntia. Sinä aikana kerkesi huonoissa varusteissa varpaat ja sormet paleltumaan oikein huolella, koska ihan nopeasti mä vaan pikkuisen radan vartta kuvaan. Mutta oli se ihanaa ja palelemisesta huolimatta ei olisi oikein malttanut kotiinkaan lähteä. Kirpakka aamu toi väriä poskiin ja kirkasti kivasti mielen. 
Reilun viikon päästä suunnataan orkesterimatkalle Kemiin ja Rovanimelle jossa lunta on jo ruhtinaallisesti meidän kahteen milliin verrattuna. Mutta tämäkin määrä valkoista tekee mut suunattoman onnelliseksi.







Aurinkoista alkanutta viikkoa sinulle.
Heidi

lauantai 13. tammikuuta 2018

Sunnuntaiaamut

Sunnuntaiaamut voisi alkaa aina brunssilla. Paljon kahvia, pikkuisen kuohuvaa, tuoremehua, hedelmiä, vohveleita, suklaata, tuoretta leipää, paistettuja kananmunia ja vielä vähän lisää kahvia. Viime viikonloppuna vietettiin Mister M:n syntymäpäiviä ihan perheen kesken, aamusta asti hiukset sekaisin ja pyjamat päällä rötväilen pitkälle päivään. Uskomatonta kyllä aurinko näyttäytyi ja onkin loppiaisesta loistanut oikealla paikallaan lähes joka päivä. Ihanaa terapiaa tällaiselle valoa kaipaavalle kesän lapselle. Leppoisan aamun takaa pienet esivalmistelut. Hedelmät leikattiin valmiiksi kelmun alle ja siirettiin kylmään odottamaan aamua. Focaccia taikina tehtiin myös illalla valmiiksi Leila Lindholmin reseptillä. Kun taikinaa kohotettiin yö yli niin hiivaa riitti murto-osa reseptin määrästä. Myös suolaa lisättiin  taikinaan maltillisemmin, reseptin määrä tuntui todella paljolta. Vohvelitaikina tehtiin myös illalla valmiiksi jääkaappiin odottelemaan aamua.  Aamuksi jäikin näin enää paistohommat, kattaus ja kahvin keitto. Rentoon aamuun kuuluu myös rento kattaus. Samaan pöytään mahtuun niin Iittalat, Arabiat, Ikeat, kirppislöydöt, uudet ja vahat, ehkä myöskin ne rakkaimat astiat ja asiat.  Huomenna aamulla ei odota pitkä brunssi, mutta kuitenkin kiiretön aamu vaikka työpäivä sattuukin olemaan. Oikein hyvin kerkiää juomaan vaikka puoli pannullista kahvia, ei ollenkaan huono. 

Ihanaa sunnuntaiaamua sinulle, siellä se kolkuttee jo ihan nurkan takana.
Heidi

torstai 4. tammikuuta 2018

Hämärän hyssyä

Hämärääkin hämärät terveiset täältä Raaseporista. Olenko hiukan kateellisena katsellut blogeissa ja instassa pyöriviä lumikuvia. Kyllä olen. Olen nimittäin todella väsynyt tähän märkään harmauteen. Kun tähän hätään tänne ei saa tilattua kevättä, kesästä puhumattakaan niin oikea talvi lumineenkin kelpaisi oikein hyvin. Sama "tauti" vaivaa kuitenkin joka vuosi tähän aikaan. Kaipaan aurinkoa ja aurinkoon, lämmintä hiekkaa ja lämpöä, kukkia, nurmikkoa, lintujen laulua ja VALOA. Niitä saa toki vielä hetken odotella. Siihen asti poltetaan puita takassa, pidetään villasukkia ja -paitoja. Poltetaan satoja tuikkuja ja kynttilöitä. Onneksi on joulun jälkeenkin vielä kynttilävarastot täynnä ja päivä päivältä mennään valoa kohti. 



Ursula selvisi hienosti joulusta, samoin kuusi. Mutta kovalla koetuksella oli sekä kuusi että kissa. Palloja on kerätty paljon ja kaikkea ei tarvinnut edes siirtää takaisin säilöön. Ensi vuonna käy siis kuusen koristeleminen nopeammin kuin tänä vuonna. Suureksi voitoksi voisi ehkä kuitenkin laskea sen, että kuusi pysyi pystyssä koko joulun. Joulun pyhät meni kaiken kaikkiaan nopeasti läheisten ja rakkaiden kanssa rennoissa merkeissä. Arki rullaa jo osittain ja sekin tuntuu hyvältä. Juhlakaan ei tuntuisi juhlalta ilman arkea. 
Lupauksia alkaneeseen vuoteen ei tullut annettua niin kuin ei aikaisempinakaan vuosina. Ehkä kuitenkin voisi koittaa olla entistä enemmän läsnä, elää tässä hetkessä. Olla avoin elämälle ja sen tuomille mahdollisuuksille. 


Iloa ja onnea sinulle alkaneeseen vuoteen.
Heidi


tiistai 19. joulukuuta 2017

No dancing - Except on tables


Kyllä tässä voisi jo muutaman tanssiaskeleen ottaakin ja vaikka ihan sukkasillaan lattialla. Vapaita odotellessa ja jouluruuhkia vältellessä. Ulkonakin on niin pimeää, että pienet pölypallot ei kauheasti säikyttele. Tänään ajattelin ulkoistaa pipareiden leipomisen lapsille ja lasten kavereille. Nuorimmainen tarvitsee ehkä hiukan apua rocky roadeja tehdessä vaikka taitavaksi jauhopeukaloksi onkin jo kehittynyt. Ehkä äidin rooli painottuukin tänään enemmän herkkujen vahtimiseen, etteivät katoa kaikki parempiin suihin ennenkuin päätyvät kattilan kautta vuokaan. 
Eucalyptuksen oksia löytyy monestakin maljakosta ympäri kotia. Jostain kummallisesta syystä juuri ne saa olla Ursulalta rauhassa. Kaikki muut kasvit alkaakin näyttää siltä kuin olisivat käyneet oksasilppurissa pariinkin otteeseen. Uutena hyökkäyksen kohteena on viime viikolla sisään nostettu oliivipuu jonka tikkumaista runkoa koitetaan vimmaisesti kiivetä ylös. Lattialla olevasta lehtimäärästä siinä on myös pari kertaa onnistuttu oikein mallikkaasti. Kovin on elämä erilaista energiaa pursuavan puolivuotiaan neidin kuin arvokkaan ja hillitysti käyttäytyvän kissarouvan kanssa.
Ei ole paljon tylsiä hetkiä puoleen vuoteen mahtunut. 
Instan puolella totesinkin että tähtiä on vähän siellä ja täällä, mustia ja valkoisia.
Ne tuo helpolla tavalla tunnelmaa valoilla ja ilman. Muuten jatketaankin samaan tuttuun tahtiin, kynttilöitä polttelemalla ja valoja himmentämällä. Ehkä lisäillään vielä muutama tähtikin jos sellaisia vielä jostain kaapin perukoilta löytyy.
Nyt kutsuukin jo ruokahuolto, kaulimien sekä kaikkien suosikkimuottien etsiminen ennen illan kotoiluja.

Rauhallisia joulunaluspäiviä sinulle.
Heidi

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Pullakuusi

Päivällä töistä lähtiessä käväisin Kantissa ja siellä totesin, että ostaisin jouluksi jotain käytännöllistä punaista kun sitä väriä ei vallan hulvattomasti tule kotona viljeltyä. Sieltähän löytyikin ihania pellava pyyhkeitä joissa oli hieman punaista. Noinkohan siihen kauniiseen pyyhkeeseen raaskii käsiä pyyhkiä, mutta voihan sen laittaa sitten vaikka pullavadin alle kaunistamaan kattausta. Tämän vadin alle se ei vielä kerennyt koska näistä pullakuusista on vierähtänyt tovi jos toinenkin.
Aika käytännöllisiksi koristeiksi lasken kyllä nämä pullakuusetkin. Kauniita katsella ja eivät turhaan täytä kaappeja joulun jälkeen. Ja kunnon kahvin kanssa pulla on aina oikein, niin jouluna kuin juhannuksena. Jouluisen makumaailman pullaan saat lisäämällä sokerin,kanelin ja voin lisäksi vaikka piparkakkumaustetta tai pieneksi pilkottua taatelia ja suklaarouhetta.  Tai vaikka karpaloita ja valkosuklaata. 
Täältä löydät hyvän ja toimivaksi todetun pullaohjeen hyvine neuvoineen. Kun taikina on valmis kauli se levyksi ja levitä väliin ainakin voi, sokeri ja kaneli. Taita levy kahtia ja leikkaa nauhoiksi. Kieputa nauhat kierteelle kääntämällä nauhaa toisesta päästä vastapäivään ja toisesta myötäpäivään. Kieritä lopuksi pullan muotoon. Jos haluat tehdä pullakuusen niin tee kolme erinkokoista pullaa. Pullakuusen voit koota esimerkiksi grillitikun avulla. Laita suurin pulla alimmaiseksi, keskikokoinen keskelle ja pienin latvaksi. Leikkaa paperista pieniä tähtiä ja liimaa kaksi tähteä vastakkain niin saat vielä suloisen tähden pullakuusen latvaan. Valkoisen lumen saat sekoittamalla vettä ja tomusokerista sopivan notkea tahnaa ja valuttamalla sitä kuusen päälle. Lisäksi päälle voi vielä siivilöidä tomusokeria lumisen tunnelman lisäämiseksi.

Kaunista toisen adventin iltaa sinulle.
Heidi

perjantai 8. joulukuuta 2017

Viikonloppua kohti

muutamin koti- ja kissakuvin. Loppuvuosi on kohti kulkemista, kuljetaan adventista toiseen, viikonlopusta toiseen, joulukalenterin päivästa toiseen, joulukaupasta toiseen ja yhtäkkiä ollaan aatossa ja joulukuusi loistaa kaikissa valoissa ja koristeissa. Suurena kysymysmerkkinä tänä vuonna on kuusen pystyssä pysyminen ja kaunein valojen loiste voi jäädä hyvinkin lyhyt aikaiseksi. Ursula on kuin onkin  osoittautunut varsin aktiiviseksi ja tarmokkaaksi neidiksi.
 Onneksi kotona voi kaikesta kiireestä huolimatta rauhoittua ja joulun aion ottaa vastaan kaikessa rauhassa hoitamalla vain kaikkein pakollisimmat kuviot. Koristellaan koti kukkasin sekä kynttilöin, vedetään pari kertaa syvään henkeä, lasketaan hartioita viisi senttiä alaspäin ja varotaan suoraa vahvaa valoa joka saattaisi paljastaa jossain pölyä. Suosittelen kirkkaampien valojen sytyttämistä vasta tammikuun puolella :)
Joulun aikaan tullaan ottamaan enemmänkin oppia Ursulasta ja nautitaan kunnon kissapäivistä tilaisuuden tullen, hyvää ruokaa unohtamatta. Ja sen jälkeen taas lötkötellään, silitellään tätä ihanaa (lue pikkuisen hullua) neitiä ja kuunnellaan pehmeää kehräystä. Joulun tempo tulee olemaan hyvin pehmeä ja Tony Bennettmäinen. I 

Rentouttavaa viikonlopun alkua sinulle.
Heidi

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails