lauantai 30. kesäkuuta 2018

Mutakakku triplana


 

Lapsilla on varsin selvät sävelet kun kysytään mitä leivotaan syntymäpäiville. Keskimmäisen suosikkeihin lukeutuu mutakakku ja siitähän leivottiin sitten hiukan reilumman kokoinen versio. Ei ole omana kauas puusta pudonnut, maistuu se suklaa nimittäin oikein hyvin äidillekin.  Niinkuin monena muunakin vuonna vietimme yhdessä syntymäpäiviämme, ne kun ovat muutaman päivän välein. Keskikesän, valon ja kukkien lapsia siis. Mutakakun luottoreseptinä käytän tätä Leila Lindholmin mutakakkumuffinsi ohjetta. Kerro määrät kolmella, jauhota iso korkeareunainen kakkuvuoka (halk. 26 cm) ja paista 175 asteessa noin 1 1/2 tuntia. Itse kokeilen loppupuolella paistoa sormin kakun reunoja jotka saa olla napakat ja kakku saa olla keskeltä vielä todella pehmeä. Jäähdytä. Kun kakku on jäähtynyt niin keskelle tulee reilu kuoppa. Täytä kuoppa haluamasilla marjoilla. Koristele syötävillä lehdillä tai kukilla. Tähän kakkuun kuivatin kurtturuusun terälehtiä jotka tuoksuvat aivan taivaalliselle ja maistuvat ylläripylläri, ihan ruusulle. 

Ihanaa lauantai-iltaa sinulle ja oikein hyvää lomaa kaikille lomalaisille. Nautitaan kesästä kukin tavallamme.
Heidi

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Väreillä piristystä aamuihin



Lomat on nyt lomailtu tältä erää tätä iltaa lukuunottamatta. Pieni pätkä on onneksi vielä elokuun alkupuolella, joten sitä odotellessa nautiskellaan tästä ihanasta kesästä kaikin mahdollisin tavoin. Ajatukset kyllä huomaamatta hieman viipyilee töissä. Ei tosin kovin raskaissa merkeissä, lähinnä niin että keräisinkö työmatkalla kaisloja maljakoihin. Todella kevyesti siis. Vähän virtaa hain kuitenkin huomiseen aamuherätykseen vaihtamalla valko-musta-harmaat petivaatteet värikkäämpiin. Oranssit tereet ilahduttavat erityisesti. Olen huomannut pitäväni yllättäen myös oranssista sinapinkeltaisen lisäksi, mutta en ole sitä omaan sisustukseen oikein millään tasolla osannut tuoda. Ehkä se olikin tämä pieni ripaus mitä olin kaivannut.

Ihanaa alkavaa viikonloppua sinulle.
Heidi


perjantai 8. kesäkuuta 2018

Makujen Mathildedal

Hei! 

Tässä olisi tarjolla kilometrin mittainen postaus auringon hellimästä päivästä Mathildedalissa. Olisi tietenkin ollut erittäin fiksua pilkkoa tämä moneen osaan, useammalle päivälle mutta en raaskinut, koinhan itsekin tämän kaiken ihanan yhtenä päivänä. Toivon, että voitte aistia sen leppoisan tunnelman jonka sain tuona päivänä kokea.

Ei pienellä vaivalla vaan suurella tahdolla, muutoksen kaipuusta, tarinoita rakkaudesta, intohimosta ja uskosta omaan tekemiseen. Siihen että yhdessä tehden, yhteen hiileen puhaltaen jokainen saa enemmän. Tämän voi aistia Mathildedalin yrittäjistä.

Päivämme alkoi PetriS Chocolate Room:ssa jossa Nina ja Petri toivottivat meidät tervetulleiksi. Saimme kuulla hauskan tarinan kuinka aivan kuin vahingossa he päätyivät Mathildedaliin. Suklaita (jotka on muuten ihan parhaita) maistellessa saimme myös aimo annoksen tietoa erilaisista suklaista ja sen valmistuksesta. Täällä voi imeä itseensä rentoa vanhan talon tunnelmaa ripauksella designia. Näiden seinien sisäpuolelta löytyy taitoa täydellisten makuparien ja täydellisen tunnelman luomiseen. Olen aina yhtä hämmästynyt ja ihastunut. Kahvilan lisäksi löytyy pikkuruinen Ihana Puoti josta löytyy mm. Saara Paatero-Burtsovin kauniita keraamisia korvakoruja ja paikallisia tuotteita. Täältä löytyy myös raikkaat skandinaaviset huoneet niille jotka haluavat nauttia Mathildedalin tunnelmasta pidempään. Porvoon suunnassa seikkaileville on myös ihania suklaisia makuja tarjolla Jokikatu 16:sta.
Kuva: Mikko Pääkkönen
Matkaa jatkettiin pitkin suomen pisintä tammikujaa kohti Kyläravintola Terhoa. Kun astut sisälle Kyläravintola Terhon ovesta niin paikan taju tahtoo hieman hämärtyä. Kuppi kahvia paikan päällä paahdetuista  pavuista kylän olohuoneen rennossa  ympäristössä vie ajatukset väkisinkin Södermalmille.  Kahvia on paahdettu ravintolan yhteydessä jo kolme vuotta aivan kylän sydämessä. Terhon kautta voit vuokrata myös Ratsutaloyksiön joista löytyy oma keittiö, sauna ja parveke.
Kuva: Mikko Pääkkönen
Kuva: Mikko Pääkkönen
Terhon takapihan  kautta hipsittiin kylän omaan panimoon ja leipomoon jossa meidät otti vastaan oluentekijä Tuomo ja kyläleipuri Elina.
Täytyy tunnustaa heti kättelyssä että olen enemmän cava ja prosecco naisia, mutta onneksi aina on tilaa iloisille yllätyksille. Vaaleiden oluiden raikkaus ja juureen leivottu leipä jossa rapea kuori ja mehukas sisus ryyditettynä tarinoilla oluen valmistuksesta ja juurileivonnasta saa tuotteet tuntumaan arjen luksukselta joita voisi hakea kotiinsa vaikka joka päivä. 
Pizza biancon juureen leivottu hiukan hapan pohja, mehevä vuohenjuusto ja mansikat tekivät musta niin onnellisen naisen panimon ylisillä että en oikein keksi sanoja kuinka sitä kuvailisin. Onneksi ymmärsin sentään kiittää Elinaa lähtiessä. Pizzan kanssa maisteltiin Pirskettä joka oli mielestäni ilahduttavan raikasta. Suurimman yllätyksen oluissa ehkä teki kuitenkin maistelussa ollut tumma olut, olisikohan ollut Fredrik nimeltään. Pehmeän spelttisuklaakeksin kanssa mainio makupari jota voisin tarjota vieraille vaikka jälkiruoaksi pimeänä tuulisena syysiltana. Tuomon ja Elinan konstailemattomia ja puhtaita makuja voit hakea mukaan vaikka retkievääksi Kyläpuodista joka löytyy Kyläravintola Terhon takapihalta. 
Mathildan Marina piilottaa sisäänsä 100 paikkaisen ravintolan ja veneillä liikkuville on löytyy 42 venepaikkaa. Ravintolassa söimme maittavan buffetin jossa oli tarjolla paikallisen kalastajan Villen nostamaa haukea. Hän kertoi myös  Kala-ToVin tarjoamista palveluista. Miltä kuulostaisi kalastusretki kavereiden kanssa jonka lopuksi valmistaisitte maittavan aterian saamastanne saaliista saaressa. Mathilden Marinasta on ehdottomasti mainittava että kesälauantaisin siellä on vegaanibuffet. 
Kuvat Mathilden Marina ja vierasvenelaituri Mikko Pääkkönen

Krista, joka opasti koko päivän meitä läpi Mathildedalin on tässä kertomassa mm. Café Mathildedalin ja luotsaamansa Hotel Mathildedalin toiminnasta. Tästä kahvilasta löytyy reipas annos mummolaromantiikkaa hauskoine yksityiskohtineen. Seinältä löytyy jättimäinen liittutaulu vieraskirja johon jokainen vieras voi jättää tervehdyksensä. Ja noi lamput, puulaatikothan on vallan vekkulit.
Hotelli Mathildedalista löytyy romanttisen rustiikkiset huoneet. Pitsiliinoin koristellut tyynyliinat, vanhat tuolit ja raikkautta tuovat vihreät ikkunanpokat.
Ihanan päivän päätteeksi Ravintola Ruukin Krouvi oli loihtinut meille kesäisen piknikin tunnelmallisessa  vanhassa valssaamossa (korjatkaa ihmeessä jos meni pieleen!)ja samalla saimme seurata Second Chance:n, the other danish guy:n, Ruukin kehräämön ja -kutomon muotinäytöstä.
Tämä kuvassa näkyvä haalari on aivan super monikäyttöinen ja sitä  löytyy myös mustana. Maijan nettikauppaan klikkaat itsesi tästä.
Kuva: Mikko Pääkkönen

Kuva: Mikko Pääkkönen
Kuva: Mikko Pääkkönen
Kuva: Mikko Pääkkönen
Kuva: Mikko Pääkkönen
Tunnelmalliseksi tilan teki taustalla kauniisti soiva hand-pan, tuli, luonnonkukat, sisällä virtaava pieni joki, kaunis kattaus ja ihmiset.
Kuva: Mikko Pääkkönen

 Kuvissa rakastan lähes tyhjiä lautasia, koska parasta on syöty ruoka. Kerrotut tarinat ja kohtaamiset. Niitä mahtui tähän päivään monta ihania alpakoita myöden. Voiko enää sympaattisempia nelijalkaisia olla? 


Kaksi alinta kuvaa Mikko Pääkkönen

Poikkeuksellisesti tässä postauksessa on myös toisen henkilön ottamia kuvia eli Mikko Pääkkösen ja tästä pääset hänen kotisivuilleen.


Matkailu avartaa ja lähimatkailu etenkin. Useasti matka suuntautuu kauas ja siihen valmistaudutaan perusteellisesti ja kotinurkkien aarteet jää helposti hieman etäisimmiksi. Itselläni tämä oli kolmas kerta Mathildedalissa ja nyt varmaan vasta näin sen Mathildedalin jonka paikalliset tuntevat omakseen ja jonka haluaisivat myös muidenkin näkevän. Rennon ja eloisan ruukkikylän jossa on paljon monen alan osaamista. 
Kiitos Yrityssalo, Mathildedalin kylä ja yrittäjät jotka saitte meidät tuntemaan olomme enemmän kuin tervetulleiksi.

Koska jääkaapistani ei tällä hetkellä löydy pirskahtelevaa pirskettä niin hilppasen kaatamaan itselleni lasillisen kuplivaa ja valtaan itselleni sohvan nurkan.

Ihanaa alkavaa viikonloppua sinulle.
Heidi

P.S. Jos kaipaatte jännitystä elämään niin suosittelen areenalta Ennen kuolemaa-sarjaa, huhhuh....














perjantai 18. toukokuuta 2018

Paras aika vuodesta





Paras aika vuodesta on ehkä hiukan väärin sanottu koska jokaisessa vuodenajassa on jotakin parasta juuri sillä hetkellä. Mutta, nyt on kyllä niin mielettömän kaunista että melkein silmiin sattuu. Raikas heleä vihreys, luonto suorastaan räjähti suoraan kesään ja ainoastaan piipahti keväässä. Kukkivat puut ja pensaat, niitähän pitäisi olla kokoajan nuuhkimassa ja ihailemassa. Kukinta on yhtä nopeasti ohi kuin alkoikin. Meillä keittiön ikkunasta saadaan seurata vielä parin päivän ajan valkoisia hattaramaisia kukkapilviä kunnes kaikki valkoiset terälehdet ovat tippuneet maahan. Siihen asti nautitaan hetkestä valkoisten hattaroiden kanssa ja sen jälkeen nautitaan jostain muusta. 
Viime vuonna ostamani harukopaju palellutti talvella hentoiset oksansa joten siirto hiukan suojaisempaan paikkaan on nyt kesän aikana edessä. Etupihan puolelle ajattelin pajun tilalle istuttaa vaaleanpunaisena kukkivan kirsikan. Toivottavasti se menestyy pajun paikalla. Sitten ei muuta kuin odottelemaan oman pihan hanamia ja hanafubukia.

Rentouttavaa viikonloppua sinulle.
Heidi

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails