Väreillä piristystä aamuihin

Lomat on nyt lomailtu tältä erää tätä iltaa lukuunottamatta. Pieni pätkä on onneksi vielä elokuun alkupuolella, joten sitä odotellessa nautiskellaan tästä ihanasta kesästä kaikin mahdollisin tavoin. Ajatukset kyllä huomaamatta hieman viipyilee töissä. Ei tosin kovin raskaissa merkeissä, lähinnä niin että keräisinkö työmatkalla kaisloja maljakoihin. Todella kevyesti siis. Vähän virtaa hain kuitenkin huomiseen aamuherätykseen vaihtamalla valko-musta-harmaat petivaatteet värikkäämpiin. Oranssit tereet ilahduttavat erityisesti. Olen huomannut pitäväni yllättäen myös oranssista sinapinkeltaisen lisäksi, mutta en ole sitä omaan sisustukseen oikein millään tasolla osannut tuoda. Ehkä se olikin tämä pieni ripaus mitä olin kaivannut.

Ihanaa alkavaa viikonloppua sinulle.

♥

Heidi

Kaapin paikka

Kaapin paikka vaihtui parisen viikkoa sitten olohuoneen nurkasta ruokahuoneeseen. Samalla vaihtui kaapin sisäväritys tumman harmaasta raikkaaksi valkoiseksi. Muutaman päivän maalausurakan jälkeen saatiin paljon valoisampi ilme kaapille sekä muutamat mattavalkoiset kissantassun jäljet muistoksi ruokahuoneen lattiaan. Kohtalaisen pitkään tämä ruokailutila menikin mustavalkoisena, ripauksella pirteää harmaata. Kevät tuo kuitenkin joka vuosi enemmän tai vähemmän väriä kotiin. Tällä hetkellä ruokahuoneessa riittävän väriläiskän tuo astiat, viherkasvit ja kynttilät. Ettei näitä kaikkia viherkasveja tarvitsisi olla kokoajan uusimassa niin osa on nostettu kaapin päälle ja osa kaapin sisälle. Nyt saa Iittalat, Ikeat ja kirppislöydöt olla ainakin hetken täällä sulassa sovussa. Kaikenlaista kevätinspistä on muutenkin ilmassa, kellarin siivouksesta lähtien. Tosin kellarin siivousinspis on kyllä jo sitä luokkaa että voisi tilata suoraan vaihtolavan pihalle ja tyhjentää kaikki suoraan siihen. Samaan hengenvetoon voisi tyhjentää samaiselle lavalle myös suurimman osan vintin sisällöstä. Ehkä kuitenkin aloitetaan hiukan rauhallisemmin. Aina vaan täytyy ihmetellä mistä tätä tavaraa kertyy vaikka ajoittain tulee kohtalaisen kovalla kädellä karsittua, lahjoitettua, myytyä ja muuten vaan kierätettyä kaikenlaista härpäkettä. Toisaalta jossain vaiheessa luulisi pääsevän hiukan helpommalla näissä nurkkien tyhjennys operaatioiden kanssa. Suunta on kuitenkin selkeästi se että ulospäin lähtee enemmän kuin sisälle tulee. Tai niin mä ainakin annan itseni uskoa :)

Kevään inspiroimaa viikonloppua sinulle.

♥

Heidi

Hämärän hyssyä

Hämärääkin hämärät terveiset täältä Raaseporista. Olenko hiukan kateellisena katsellut blogeissa ja instassa pyöriviä lumikuvia. Kyllä olen. Olen nimittäin todella väsynyt tähän märkään harmauteen. Kun tähän hätään tänne ei saa tilattua kevättä, kesästä puhumattakaan niin oikea talvi lumineenkin kelpaisi oikein hyvin. Sama "tauti" vaivaa kuitenkin joka vuosi tähän aikaan. Kaipaan aurinkoa ja aurinkoon, lämmintä hiekkaa ja lämpöä, kukkia, nurmikkoa, lintujen laulua ja VALOA. Niitä saa toki vielä hetken odotella. Siihen asti poltetaan puita takassa, pidetään villasukkia ja -paitoja. Poltetaan satoja tuikkuja ja kynttilöitä. Onneksi on joulun jälkeenkin vielä kynttilävarastot täynnä ja päivä päivältä mennään valoa kohti. 

Ursula selvisi hienosti joulusta, samoin kuusi. Mutta kovalla koetuksella oli sekä kuusi että kissa. Palloja on kerätty paljon ja kaikkea ei tarvinnut edes siirtää takaisin säilöön. Ensi vuonna käy siis kuusen koristeleminen nopeammin kuin tänä vuonna. Suureksi voitoksi voisi ehkä kuitenkin laskea sen, että kuusi pysyi pystyssä koko joulun. Joulun pyhät meni kaiken kaikkiaan nopeasti läheisten ja rakkaiden kanssa rennoissa merkeissä. Arki rullaa jo osittain ja sekin tuntuu hyvältä. Juhlakaan ei tuntuisi juhlalta ilman arkea. 

Lupauksia alkaneeseen vuoteen ei tullut annettua niin kuin ei aikaisempinakaan vuosina. Ehkä kuitenkin voisi koittaa olla entistä enemmän läsnä, elää tässä hetkessä. Olla avoin elämälle ja sen tuomille mahdollisuuksille. 

Iloa ja onnea sinulle alkaneeseen vuoteen.

♥

Heidi

No dancing - Except on tables

Kyllä tässä voisi jo muutaman tanssiaskeleen ottaakin ja vaikka ihan sukkasillaan lattialla. Vapaita odotellessa ja jouluruuhkia vältellessä. Ulkonakin on niin pimeää, että pienet pölypallot ei kauheasti säikyttele. Tänään ajattelin ulkoistaa pipareiden leipomisen lapsille ja lasten kavereille. Nuorimmainen tarvitsee ehkä hiukan apua rocky roadeja tehdessä vaikka taitavaksi jauhopeukaloksi onkin jo kehittynyt. Ehkä äidin rooli painottuukin tänään enemmän herkkujen vahtimiseen, etteivät katoa kaikki parempiin suihin ennenkuin päätyvät kattilan kautta vuokaan. 

Eucalyptuksen oksia löytyy monestakin maljakosta ympäri kotia. Jostain kummallisesta syystä juuri ne saa olla Ursulalta rauhassa. Kaikki muut kasvit alkaakin näyttää siltä kuin olisivat käyneet oksasilppurissa pariinkin otteeseen. Uutena hyökkäyksen kohteena on viime viikolla sisään nostettu oliivipuu jonka tikkumaista runkoa koitetaan vimmaisesti kiivetä ylös. Lattialla olevasta lehtimäärästä siinä on myös pari kertaa onnistuttu oikein mallikkaasti. Kovin on elämä erilaista energiaa pursuavan puolivuotiaan neidin kuin arvokkaan ja hillitysti käyttäytyvän kissarouvan kanssa.

Ei ole paljon tylsiä hetkiä puoleen vuoteen mahtunut. 

Instan puolella totesinkin että tähtiä on vähän siellä ja täällä, mustia ja valkoisia.

Ne tuo helpolla tavalla tunnelmaa valoilla ja ilman. Muuten jatketaankin samaan tuttuun tahtiin, kynttilöitä polttelemalla ja valoja himmentämällä. Ehkä lisäillään vielä muutama tähtikin jos sellaisia vielä jostain kaapin perukoilta löytyy.

Nyt kutsuukin jo ruokahuolto, kaulimien sekä kaikkien suosikkimuottien etsiminen ennen illan kotoiluja.

Rauhallisia joulunaluspäiviä sinulle.

♥

Heidi

Viikonloppua kohti

muutamin koti- ja kissakuvin. Loppuvuosi on kohti kulkemista, kuljetaan adventista toiseen, viikonlopusta toiseen, joulukalenterin päivästa toiseen, joulukaupasta toiseen ja yhtäkkiä ollaan aatossa ja joulukuusi loistaa kaikissa valoissa ja koristeissa. Suurena kysymysmerkkinä tänä vuonna on kuusen pystyssä pysyminen ja kaunein valojen loiste voi jäädä hyvinkin lyhyt aikaiseksi. Ursula on kuin onkin  osoittautunut varsin aktiiviseksi ja tarmokkaaksi neidiksi.

 Onneksi kotona voi kaikesta kiireestä huolimatta rauhoittua ja joulun aion ottaa vastaan kaikessa rauhassa hoitamalla vain kaikkein pakollisimmat kuviot. Koristellaan koti kukkasin sekä kynttilöin, vedetään pari kertaa syvään henkeä, lasketaan hartioita viisi senttiä alaspäin ja varotaan suoraa vahvaa valoa joka saattaisi paljastaa jossain pölyä. Suosittelen kirkkaampien valojen sytyttämistä vasta tammikuun puolella :)

Joulun aikaan tullaan ottamaan enemmänkin oppia Ursulasta ja nautitaan kunnon kissapäivistä tilaisuuden tullen, hyvää ruokaa unohtamatta. Ja sen jälkeen taas lötkötellään, silitellään tätä ihanaa (lue pikkuisen hullua) neitiä ja kuunnellaan pehmeää kehräystä. Joulun tempo tulee olemaan hyvin pehmeä ja Tony Bennettmäinen. I 

Rentouttavaa viikonlopun alkua sinulle.

♥

Heidi

Perjantaikuulumisia

Ja loppukesän, alkusyksyn, loppusyksyn ja ihan vähän alkutalvenkin, ehkä myös hieman remonttikuulumisia. No ei laisinkaan! Mutta tuntuupa käsittämättömältä että olen kirjoitellut tänne viimeksi heinäkuussa. Tämähän on ollut aina se oma pieni hetki ja henkireikä. Hetkittäin olen kaivannut blogin pariin, mutta samassa hetkessä ollaankin pitämässä kahviota siellä ja täällä. Sovitellaan kalentereita, aikatauluja ja arkea. Myydään pipareita ja pesuaineita. Kuskataan, kannustetaan, poksutellaan poppareita posket punaisina, kerrataan kertolaskuja ja pestään Mount Everestin kokoisia pyykkikasoja jotka ei lopu koskaan. Yhtenä päivänä vain huomaat peseväsi samaa koneellista jo neljättä kertaa (ja siitä ensimmäisestä pesukerrasta on mennyt jo useampi päivä). Siinäpä sitä tulee mieleen että mitä v****a ja eipä ihme ettei kasat pienene. Onko ihan totta, että näitä vuosia tulee ikävä? Tietysti tulee, kaiken kiireen keskelle on elämään on tupsahtanut paljon ihania ihmisiä. 

Elokuun alku toi meille ihanan Ursulan joka onkin jo topakka tapaus. Kova seuraneiti ja kaikessa mukana. Tämä pikkuisen kaheli karvapallo on nostattanut hymyn huulille jokaisena täällä olo päivänään. Hiukan on ollut totuttelemista tähän aktiiviseen "vauva-arkeen". Seitsemäntoista vuotiaan kanssa arki oli kohtuullisen paljon verkkaisempaa. Kun Carmenin motto oli. "Älä häiritse kauneusuniani" niin Ursulan motto on: "Mikään ei tule olemaan minulta turvassa (seuraavaan viiteen vuoteen)" 

Remontti etenee tasaiseen tahtiin, eli hitaasti jos ei jopa erittäin hitaasti. Vaikein on jäljellä, se pieni puserrus, että ruuvinkannat olisi kitattuna ja listat maalattuna. Sen jälkeen kamat paikalleen ja se olisi siinä. Hitain remppa evö meidän historiassa. Hirveästi on tullut 

sen sijaan tehtyä ajatustyötä, vetkuteltua päätöksiä ja sehän se vasta työstä käy. Ei se varsinaisen työn teko niin rankkaa olekaan. Onneksi nyt on olemassa valmistumiselle takaraja ja se on 5.12 klo 8.30. Sen jälkeen ravistellaan hetkeksi remppapölyt vaatteista pölyt pois :)Jos ei nyt ihan jouluksi uuteen kotiin päästä niin ainakin uuteen makuuhuoneeseen. Iso peukku sille!

Sinulle, joka vielä tänne tiesi löysit niin oikein rentouttavaa ja ihanaa viikon loppua!

♥

Heidi

Karis - Suomen Paris

Nyt kannattaa kaivaa kalenteri esille ja pyöräyttää punakynällä sydän lauantai 5.8.2017 ympärille. Loviisan vanhoista taloista vahvasti inspiroituneena Karjaa saa oman tapahtumansa. Tapahtuma tuo eloa pieneen kaupunkiin, luo yhteisöllisyyttä ja vahvistaa kotiseuturakkautta. Olkoonkin niin, että teini taloudessa laskee vuosia koska pääsee täältä pois, (niin minäkin silloin joskus ja silti aina palasin), mutta nyt voin rehellisesti sanoa viihtyväni täällä. 
 Karjaa on juuri sellainen kuin miltä näyttää: värikäs ja leppoisa pikku kaupunki, jonne mahtuu taloja puuhuviloista 1970-luvun betonirakentamiseen, ihmisiä lampureista taiteilijoihin ja taloustieteilijöihin. Karjaa on vanha radanvarsikaupunki, joka sijaitsee alle tunnin matkan päässä Helsingistä ja Turusta. Raiteita pitkin kaupunkiin on aikoinaan tullut jopa huviloita Terijoelta, ja monet sen nykyisetkin asukkaat ovat radantuomia. Karjaan pääkieli on kariska, mutta asukkaat kyllä vaihtavat sujuvasti suomen tai ruotsin kieleen, jos et ymmärrä halaistua sanaakaan.

Karjaa on kätevän kokoinen: kaikki palvelut löytyvät keskustasta, ja sieni- ja marjametsiinkin pääsee vaikka fillarilla. Asuminen on halpaa, ja unelmiensa talon (eli ikuisen remppakohteen) voi edelleen löytää kohtuuhintaan.

Karjaa on nykyään osa Raaseporia, joka on saanut nimensä 1300-luvulla rakennetun linnan mukaan. Karjaa on pieneksi paikaksi hivenen suuruudenhullu: harvasta kaupungista löytyy Hollywoodinkuja, Chicago ja Amerikan villoja, ja paikallinen sanontakin kuuluu vaatimattomasti: ”Karis on Suomen Paris.”
Persoonalliseen vuokra-asumiseen pääset tutustumaan mm. Hammarborgin (yllä) punatiilitalon valoisissa asunnoissa sekä punamullatuissa  työläisasunnoissa Billnässin vehreässä ruukkimiljöössä. Nämä yhdessä ravistelevat käsitystä millaista vuokra-asuminen voisi suomessa olla. 

 Elokuisena lauantaina (5.8.2017) kymmenet kodit, useat julkiset rakennukset sekä myytävät kohteet Karjaalla ja Billnässissä avaavat ovensa vierailijoille. Kauniit vanhat talot ja huvilat, selkeälinjaiset funkkiskodit, uudiskohteet sekä kesäisen vehreät puutarhat kutsuvat tutustumaan Länsi-Uusimaahan ja sen omintakeiseen asumiseen. 

Vehreää täällä ei ole ainoastaan puutarhat. Ystävän puoliso totesi ensi kertaa tänne ajaessaan, että ihan kuin olisi ajanut puistoon. Totta, korkeat vihreät lehmukset Karjaantien varrella jotka osuvat latvoista lähes yhteen tekee kyllä usvaisina aamuina taianomaisen tunnelman.

Tapahtumasta löytyy paljon informaatiota kotisivuilta jossa tietoa mm. tapahtumabussista, infopisteestä, päivän ohjelmasta, kohteista, kartoista.   Päivityksiä voit seurata myös Karis - Suomen Paris facebook sivuilla. Käy tykkäämässä ja pysy ajan tasalla.

Ja jos pyörit hoodeilla ja päivittelet sattumalta instaa niin älä unohda tägätä 

#karissuomenparis 

Tänä elokuisena lauantaina olette myös tervetulleita tutustumaan meille ja sään salliessa puutarhasta löytyy pihakirppis ja popup kahvila.

Ihanaa jos jaksoit tänne asti!

Leppoisaa lomaa kaikille lomalaisille ja meille vielä lomaa odottaville, jaksaa, jaksaa.

♥

Heidi

Joko keräsit seitsemän kukkaa?

No en minäkään! Iki-ihanat pionit nappasin mukaani eilen kauppareissulla ja tänään napsin muutaman villiintyneen juhannusruusun oksan maljakkoon. Olohuoneessa onkin tällä hetkellä huumaava sekoitus pionin ja juhannusruusun tuoksua. 
Sunnuntaina on luvassa leipomishommia. Neiti kesäheinä täyttää maanantaina jo kokonaista kaksitoista vuotta. Tuntuu aivan uskomattomalta mutta uskottavahan se on, että siitäkin on jo niin pitkä aika.
  Muuten nautiskellaan hiukan pidemmästä viikonlopusta mahdollisuuksien mukaan ulkoilmassa, hyvästä ruoasta ja seurasta nauttien. 
Taioilla tai ilman, toivotan sinulle ihanaa keskikeseän juhlaa.

♥

Heidi

Suloista sunnuntaita

Aamulla herättiin lumiseen ja varsin talviseen maisemaan. Aurinko ilmestyi kuitenkin nopeasti ja ihanalla lämmöllään sulatti lumet puiden oksilta. Oma mielikin on jo tiukasti kevään ja uuden kasvun odotuksessa. Siemenpussien pinot kasvaa vaikka ensimmäistäkään multapussia ei ole vielä kotiutettu ja kaikki potitkin on ties missä. Kukkapenkkien päällä on vielä sen verran jäätä että syksyllä istutettujen tulppaanisipuleiden heräämistä saa hetken vielä odotella. Onneksi lumilijat ja jouluruusun pari muhkeaa nuppua kurkistelee jo kukkapenkissä. 

 Koti sen sijaan kukkii tällä hetkellä monessa kevään väreissä. Viimeisimmältä kukkakauppa reissulta tarttui mukaan uusi leinikki tuttavuus joka muistutti kovasti unikkoa, on vain paljon kestävämpi ja jos kaikki nuput aukeaa niin tästä kukasta on pitkään iloa. Eteisessä odottaa pussillinen narsisseja ulospääsyä ja sinne ne vielä tänään siirtyykin. Osaa onkin ulkoilutettu jo viikon verran rappusilla ja hyvin ovat kestäneet pienet yöpakkaset. 

Hitaasta sunnuntaiaamusta on nautittu kukkien kera niin että tämä tässä istuu kirjoittelemassa blogia pyjamassa yhden aikaan vaikka pitäisi täytellä hakulomakkeita haluamiinsa opiskelupaikkoihin. Pari prinsessaa puvustaa itseään tehokkaasti keskiaikaan ja täältä löytyykin jo kuninkaallinen sekä palvelija. Liekö eilisellä Kaunotar ja Hirviö elokuvalla osuutta asiaan? Mister M edistää remppaa ja vanhin oleilee omassa huoneessa ja nauttii että ei tarvitse tehdä mitään. Ihan parasta sunnuntaita siis. Ja sitä ihan parasta sunnuntaita haluan toivottaa myös sinulle.

♥

Heidi