Tänään helmikuu on näyttänyt parastaan. Pieni pakkanen ja auringonpaiste pyyhkäisi pienen väsymyksen nopeasti pois. Tätä lisää, paljon lisää. Juoksutreenit on aloitettu hitaasti mutta varmasti. "Uusia" lihaksia on löytynyt niin reisistä kuin pakaroistakin kun on taiteiltu vuoroin loskassa, lumessa, liukkailla ja poluilla. On hauskaa haastaa itsensä ja toimiihan tuo Helsinki City Run hyvänä motivaattorina vaikka juurikin loskakeleillä. Melko varmasti tai totuuden nimissä muuten tulisi kyllä luisteltua koko lenkistä ja heiluteltua hiukan laiskemmin vaikka kahvakuulaa olohuoneessa. Positiivisella ja hyvällä mielellä askelletaan eteenpäin vaikka hiukan jännittääkin että noinko ne käskyt välittyy vimeisillä kilometreillä päästä jalkoihin ja varsinkin siirtyykö se tossu toisen eteen. Vielä on onneksi viikkoja jäljellä ja suurin toiveeni tällä hetkellä onkin, että saisin pysyä terveenä.
Olisi hauska kuulla minkälaisia ajatuksia/kokemuksia sinulla on pidemmän matkan juoksemisesta?
Ystävältä saatu muurikello on jo ilahduttanut monen monta päivää. Kukkia ja nuppuja on aivan tolkuttomat määrät jos vaan ehtii kerätä kuivuneet kukat alta pois. Parhaassa tapauksessa tämän saa vielä istutetua puutarhaan jossa se sen jälkeen ilahduttaa vielä pitkään. Tässä värissä on jotain niin keväistä että ei voi olla ihastumatta.
Tänään onkin sen hiukan löysemmän kahvakuulatreenin vuoro tuolla olkkarin lattialla joten tuumasta toimeen ja verkkarit jalkaan.
Oikein ihanaa iltaa sinulle.
♥
Heidi
