tiistai 14. lokakuuta 2014

Ilonaiheita


  Ihanaa kun aurinko vielä vilahtelee kirkkaana taivaalta ja olohuone kylpee valossa ja viimeviikolla ostetut ruusut jaksaa vielä kukkia.  
Sohvalla tyynyt ja viltit on aina enemmän mullinmallin kuin järjestyksessä, mutta kaikki tuntuu viihtyvän. Olkoon se siis tärkeysjärjestyksessä ykkönen, kakkosena tulkoon ne siistissä järjestyksessä oleva tyynyt ja viltit.
Kohta voi nostaa joululehdet lehtipinon päällimmäisiksi ja samalla kai sieltä voisi muutaman lehden myös karsia. Vaikka kohta  alimmat lehdet taitaa olla retroa ja vintagea ja sisustusideat ovat lähteneet uudelleen kiertoon. Ja eipä käy vanhassa talossa nurkasta veto kun lehtipinot eristää sen tehokkaasti :)
Kadun vaahteroissa toistuu olohuoneen ikkunoiden keltainen vielä hetken aikaa.
Illan hämärtyessä on ihana polttaa kynttilöitä ja kaapissa odottaisi myös jo glögi, jokohan sitä kohta voisi lämmittää. Viimeistään viikonloppuna haravointitalkoissa. Tällä hetkellä poskia lämmittää tymäkästi inkiväärillä maustettu vihersmoothie.
Huomenna piipahdus Helsinkiin, veljen kanssa syömään ja turisemaan. Se vasta iloiseksi tekeekin!

Iloista alkanutta viikkoa sinulle.
Heidi

lauantai 11. lokakuuta 2014

Puikoilla

Niin varmasti kun syksy tulee joka vuosi niin yhtä varmasti alkaa villasukkien neulominen. Samalla syksyn värit ulkona huijaa ostamaan näitä aika muhevia värejä. Jossain vaiheessa olin aivan varma, että sain tarpeeksi sinapin väristä, mutta miten sekin tuntuu nyt taas oikein kivalle. Pitkän tauon jälkeen sormet tuntuu jäykiltä, tosin ne notkistuu äkkiä vanhasta lihasmuistista ja katseen voi nostaa puikoista jo välillä vaikka telkkuun. Suoraa on aina helppo tikuttaa, mutta kun kantapään kohdalle pääsee niin joka kerta alkaa se kantapään tavaaminen lankavyötteestä. Miten se voi olla niin hukassa. Muistan kun äiti neuloi meille pienenä putkisukkia. 2 oikein 2 nurin alusta loppuun niin, että oikea ja nurja lähti kiertämään sukkaa ja sen ansiosta pysyivät hyvin jalassa. Siihen loppuisi jokavuotinen kantapään miettiminen, mutta toisaalta pieni aivojumppa ei kai ole kovin pahasta :) 
Rentouttavaa lauantaita.
Heidi

perjantai 10. lokakuuta 2014

Hortensia

Eilisistä keltaisista hiukan syvempiin sävyihin. Kävin kukkakaupassa tarkoituksena ostaa joku pirtsakan värinen kukka maljakkoon ilahduttamaan kotiintulijoita. Sen sijaan kotiutuikin tämä muhkean kokoinen hortensian oksa aika merkillisissä väreissä. Vihreää, liilaa ja melko voimakasta sinistäkin pilkottaa sieltä täältä. Sitten alkoi leikityttää. Maljakko sai siirtyä kuuvaamisen ajaksi takavasemmalle ja valkoinen tausta sai väistyä mustan kartongin tieltä. Ja tottahan näitä oli pikkuisen käsiteltäväkin ja siihen leikkiin kun ryhtyy niin kuvia voisi viilailla loputtomiin, useita tunteja ainakin. Perhe-elämän kannalta on nyt ihan parasta, että laitan nämä nyt vaan suosiolla blogiin ja menen tekemään ruokaa koska oma vatsa ainakin kurnii. Täytyy kyllä ihmetellä, että aikuinen ihminen ei pärjää kukilla, puolikkaalla ruisleivällä ja salmiakkipääkalloilla koko päivää.
Oikein ihanaa alkavaa viikonloppua sinulle!
Heidi

torstai 9. lokakuuta 2014

Keltainen syksy

Onko tämä syksy poikkeuksellisen keltainen vai näenkö tänä vuonna vain keltaisen paremmin kuin ennen. En tiedä, mutta tykkään ihan hurjasti tästä taianomaisesta keltaisesta joka loistaa aurinkona silloinkin kun aurinko on piilossa. Tästä on hyvä jatkaa huomiseen ja tulevaan viikonloppuun.







Heidi

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Aamukahviseuraa

Niin hauskaa kun lasten seura onkin niin parin kahvikupposen verran vietetty aika  ystävän seurassa on välillä enemmän kuin tervetullutta. Ei tarvitse kokoajan olla ojentamassa kaakaota, maitoa, margariinia, leipää tai luututa kyynärpään tönäisemää teemukillista lattialta. Saa jutella rauhassa kenenkään keskeyttämättä ja päivittää kuulumiset oikein kunnolla. Jutella niitä aikuisten asioita ilman muutamaa korvaparia jotka tehokkaasti imee itseensä joka sanan.  Arjen luksusta.  

Ihania arkisia hetkiä sinulle.
Heidi

maanantai 6. lokakuuta 2014

Pienet iki-ihanat hetket

Arjen pieniin iki-ihaniin hetkiin ei tarvita sirkusta, taikuria tai poppakonsteja. Tarvitaan vain pieniä ohikiitäviä hetkiä, hetkiä jolloin tulee tehtyä jotain normi arjesta poikkeavaa. Usein ne ohikiitävät hetket naurun remahduksineen, punastuvine poskineen ja oivalluksineen on niitä ihan parhaita. 
Pieniin iki-ihaniin hetkiin kuuluu lapsen kädet kaulan ympärillä. Hyvän yön suukon jälkeen lausutut sanat: "Sä oot kaikkein paras äiti" Pieniin iki-ihaniin hetkiin ei kuulu ainoastaan saaminen, vaan myös antaminen. 
Tänään pääsin yllättämään murupullat saamillamme Aino uutuus jäätelöillä joiden maukuina ovat suklaa, vanilja ja mustikka. Meidän suosikkimauksi valikoitui täyteläinen suklaa. Iki-ihanaa ilman turhia kastikkeita, rouheita ja muruja. Ainoastaan samettisen pehmeää, suussa sulavaa, selkeää suklaata.  
Pieniin iki-ihaniin hetkiin kuuluu myös se kun joku maku vie kauas lapsuuteen. Sinne suklaajäätelö vie minut. Sinne missä äiti kävi säännölisesti pakkasella sekoittamassa ensimmäistä kertaa tekemäänsä jäätelöä että siihen ei olisi muodostunut jääkiteitä. Siskon kanssa käytiin pakkasella aina siinä välissä omien lusikoiden kanssa, ei sekoittelemassa vaan maistelemassa, kiteitä tai ei, se oli niin hyvää kuin lapsen suussa voi vain jäätelö maistua. Samalla jännitettiin tuleeko siitä ihan oikeasti oikeaa jäätelöä.
Aino-jäätelön uutuudet on pakattu käteviin 480 ml:n kartonkipikareihin. On muuten ihan paras purkkikoko kun haluaa pyjamassa käpertyä sohvan nurkkaan viltin alle, kaveriksi ei tarvita muuta kuin lusikka, hyvää seuraa ja vielä parempi leffa. Tai sitten vaan sitä parasta seuraa ja kaksi lusikkaa. Mieltä ilahduttaa myös jäätelön luontaiset maut ja värit. Jäätelöt ovat myös laktoosittomia. 

Tähän loppuun haastan vielä ihanan kulinaristin jonka ruokajutut ispiroivat minua aina uudestaan ja uudestaan. LUMO, mikä on sinun mielestäsi yksinkertaisesti iki-ihanaa? Jos vastaat haasteeseen, ovellesi koputtaa lähetti mukanaan jäätelömaistiaiset :)

Nyt toivotan kaikille oikein iki-ihanaa yötä, se sininen hetki meni jo. Huomenna nautitaan taas huikean kullankeltaisesta syksystä.

Heidi 

Blogiyhteistyö | Aino-jäätelö

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Suriseeko teidän keittiössä?

Meillä surisee aika usein. Tällä hetkellä taas jopa lähes päivittäin. Kun keittiössä vähän kohenneltiin ulkonäköä niin mikrosta luovuttiin helposti turhakkeena ja en ole sitä tosiaan sen jälkeen kaivannut. Nyt jälkikäteen (jälkikäteen kun on helppo viisastella)ajateltuna olen ihmetellyt, että mihin sitä oikein loppujen lopuksi tarvittiinkaan. Samassa luopumisen huumassa  hajosi kuitenkin tehosekoitin ja siitä en ollut ollenkaan valmis luopumaan, mutta ihmeen kauan kuitenkin kikkailin pelkän sauvasekoittimen kanssa. Aikani selasin saman asian kanssa painivia blogeja (onneksi on olemassa blogit! ;)), keskustelupalstoja ja arvosteluja. Näiden kolmen perusteella päädyin Wilfaan joka vastaa lyhyehkön kokemuksen perusteella hyvinkin meidän viisihenkisen perheen tarpeita. Lasikannu on riittävän suuri, riittävästi tehoja ja on todella luotettavan tuntuinen sekä toimii aamulla tehokkaasti herätyskellona. Sur-sur-sur, kaikki lapset herätys :)
Omaan vihersmoothieen piilottelen lehtikaalia, pinaattia, sitruunan mehua, oliiviöljyä, pellavansiemeniä, basilikaa, korianteria, joskus minttua, tuoretta inkivääriä, avokadoa, vähän suolaa, vähän hunajaa ja vettä. Siinä sellainen perus setti. Mitä vihreämpää sen tuhdimpaa ja vähän myös sillä fiiliksellä mitä kaapeista löytyy. Ensimmäinen ajatus ensimmäisen viherdrinksun kohdalla oli, että  tsiisus onko tota leikattua nurmikkoa pakko maistaa, mutta uskokaa tai älkää, siihen jää salakavalasti koukkuun.
Tämä kaikkien juomien surauttelu on kyllä niin mainio ja hauska tapa puolivahingossa totuttaa lapset uusiin makuihin. Meillä esimerkiksi nuorin murupulla ei tykkää avokadosta, ei sitten niin yhtään, mutta tänä aamuna avokado meni oikein hyvin taas banaanin, mustikoiden, pellavansiemenien, sitruunan ja luonnonjogurtin kanssa. 
Kun nappaan smoothien mukaan evääksi niin lisään siihen vielä avokadon lisäksi pienen kourallisen (n.15 kpl) cashew pähkinöitä. Siitä tulee niin ruokaisa, että ei vaivaa nälkä tai väsymys muutamaan tuntiin. Helppoa, hyvää ja niin herkkua
Reipasta uuden viikon alkua sinulle!

Heidi

lauantai 4. lokakuuta 2014

Pullantuoksuinen tervehdys


Pitkään aikaan ei ole pyöräytetty pullaa, mutta nythän on oli lähes tulkoon pakko kun korvapuusteilla on oikein oma päivä. Ei muuta kuin kello soimaan aamulla niin aamukahville saatiin kanelille ja kardemummalle tuoksuvia herkkuja. Onneksi näitä jäi vielä huomiseksikin, vihersmoothieita voi sitten hörppiä viikolla :)
Jos et ole huomiseksi keksinyt vielä mitään ohjelmaa niin Fiskarsin ruukissa on vielä huomenna Slow Food Festivaalit, tarjolla on paljon hyvää, puhdasta ja reilusti tuotettua ruokaa.
 Nyt, puspus ja natinati!
Heidi

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Tuulikaapin pintaremppaa ja arvonnan voittajat


Terveisiä tuulikaapista! Aika niukat kuvakulmat noin neliön kokoisesta tilasta. Ulko-ovihan vaihdettiin tässä jokunen aika sitten ja karmien poiston sekä oviaukon suurentamisen jälkeen ei enää tarvinnut keksiä tekosyitä tapetin vaihtoon. Edelliset tapskut kerkesikin olla jo sen viisitoista vuotta ja nyt lasten kanssa yllättäen tapettin kulutus tuulikaapissa saavuttikin aivan ilmiömäiset mittasuhteet. Mutta käsittämättömän paljon on Boråsanin tapetti  kestänyt seinään potkaistuja kenkiä ja sienellä hankaamista. Jalkojen kasvaessa ja kenkien lisääntyessä ei suinkaan tuossa neliön tilassa tilanne helpotu. Etenkin tällaisina välikausina kun tarvitaan vielä lenkkaria, kumpparia, kävelykenkää ja ties mitä. Varvastossut on sentään voinut jo piilottaa :)Kahta en vaihda kuuluu tuttu sanonta jo vanhasta sinappimainoksestakin. Tuulikaappiin luottopariksi päätyikin taas Boråsanin tapetti ja liitutaumaali.  

Saattaa olla hulluin päätös ikinä luopua entisestäänkin pienen tilan pienestä lattiapinta-alasta laittamalla entisen pienen kenkäkaapin tilalle  tämän huomattavasti suuremman Ikean STÄLL-kenkäkaapin. Toisaalta tämä imaisee huomattavan määrän pienempiä kenkiä sisäänsä joten nähtäväksi jää kuinka tämä ratkaisu toimii tulevaisuudessa. 
Yhden tapettirakkaus ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki pitäisi siitä. Ei auta aina selittää, että isi ja äiti tekee kodin suurimmat päätökset ja sitä rataa. Mieltä saa osoittaa ja sitä totta vieköön osoitetaan. Keskimmäinen murupulla kirjoitti mulle pienen kirjelappusen joka meni tähän tyyliin: " Jos et sä lakkaa pilaamasta ja tekemästä meidän kodista rumaa niin en tee enää ikinä läksyjä!!! Ja olisit voinut edea hiukan varoittaa!" Tapettien irroitusvaiheessa murupulla kävi ottamassa talteen paloja muistoksi entisestä tapetista ja uusien laittovaiheessa toteamassa, että noihan vielä kauheammat kun kuvittelin. Sanoisin, että näin parissa päivässä tilanne on jo hiukan tasaantunut :D 

Sitten remppahorinoista arvonnan voittajiin. Kiitos kaikille osallistujille!

Blogin puollella onnetar suosi Millaa

Koska pitkään aikaan en oo hankkinutmitään ihkua kirjaa- toi olis nyt sellanen! Pirtsakkaa syksyä!!
ja naamakirjan puolella onnettaren suosikki oli Minna

Paljon onnea Milla ja Minna! 



Aurinkoista syyspäivää sinulle!
Heidi

lauantai 27. syyskuuta 2014

Vähän pureskeltavaa

Joko olette hurahtaneet lehtikaaliin, voimavihannekseen jossa on kaksi kertaa enemmän c-vitamiinia kuin appelsiinissa? Sen lisäksi, että lehtikaali on hurjan kaunista ja voisin kasvattaa sitä kukkapenkin koristeena se on myös todella terveellistä. Suojelee suonia epäterveelliseltä rasvalta, on rautaa, kalsiumia ja proteiinia. Itse olen käyttänyt sitä tähän mennessä ainoastaan salaatissa. Antaa aika mukavasti pureskeltavaa. Kannattaa leikata oikein ohuiksi suikaleiksi niin purutuntuma pysyy mukavana. Seuraavaksi sitä sujautetaan keittoon ja pikkuhiljaa smoothien sekaan. Ja tottahan lehtikaalisipsien teko houkuttelee myös :)  
Tänään kokosin työpäivän jälkeen eilisen ja tämän päivän jämiä salaattiini. Eiliset broiskut ja Mister M:n tänään tekemät salaatinjämät. Lisäsin ainoastaan rucolaa, basilikaa ja lehtikaalia. Kastikkeeksi hyvää oliiviöljyä ja sormisuolaa. Ja nyt seuraa tunnustus, olen sen verran vinksahtanut, että mun mielestä edellisen päivän kylmä broisku maistuu usein paljon paremmalta kuin valmistuspäivänä. Taitaa marinoitua vielä omassa paitorasvassaan yön yli. Niin tai näin makua on monesti paljon enemmän :)

Nyt olisi kuulemma tämän äipän aika siirtyä katselemaan Voice of Kidsiä. Heikun keikun ihanat ja oikein leppoisaa viikonlopun jatkoa!
Heidi

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails