sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Laskiaissunnuntai


Tänään ei ole tarvinnut paljon pulkanarua retuutella ulkona. Vettä taitaa pihalla ja puistossa olla vähimmilläänkin nilkkoihin asti. Tätä menoa ollaan taas jouluaaton uimakeleissä. Laskiaissunnuntaita ollaan vietetty huoletomasti pyjamamissa, nauttien pannariaamiaista keskellä päivää ja muuten vaan hitaasti kelluen huoneesta toiseen, kerätty voimia uuteen viikkoon. 
Mieli on lämpimien säiden takia jo aivan keväässä vaikka arvatenkin tässä sahataan vielä useasti talven ja kevään rajamailla ennen todellista kevättä. Sen verran täällä on jo annettu periksi että herneenversot on laitettu jo itämään ja vanhat siemenpussivarastot käyty läpi. Muutama istutuslaatikko/-kehikko odottaa myös kevättä ja lapiohommia. Niitä hommia odotellessa saa vielä tyytyä haaveiluun, suunnitteluun ja leikkokukkiin :) 

Iloa alkavaan viikkoon!
Heidi

torstai 4. helmikuuta 2016

Runebergin torttu - Raakana kiitos

Hei ja heleää helmikuuta. Täällä on ainakin tänään ollut kaunis, kirkas talvinen päivä. Tammikuun loppu hujahti suorastaan eläimellisissä merkeissä. Ystävän kanssa on painettu ompelukoneen ja saumurin kaasujalkaa  kilvan useamman tuhannen lankametrin verran. On surruteltu seeprapipoja, antiloopille paitaa ja sarvia, sarvikuonoja, elefantteja ja sprayaltu seeprahaalareita. Tässä kohtaa myös suuret kiitokset ansaitsee kaikki (niin lapset kuin aikuiset)  juhlien valmisteluun osallistuneille. Huomenna nousee Kiilan koulun 110-vuotis juhlassa lavalle toinen toistaan ihanampia lapsia ja luvassa on kyllä huikea esitys. 
Mutta nyt Ruuneperiin ja raakaan sellaiseen niin kuin otsikko lupaili. Eilen tipahti postilaatikkoon ehkä eniten ärsyttävä tyhjänpäiväinen paperipala, nimittäinen Postinen. Tällä kertaa satuin kuitenkin vilkaisemaan läpyskän sisäpuolellekin, normaalisti kun koko Postisen pino lentää suoriltaan paperinkeräykseen. Tämän raakatortun kohdalla tuli sellainen olo, että tätähän voisi oikeasti kokeilla. En juurikaan raakaleipomista harrasta ihan jo siitä syystä että yleensä raakakakut joita olen syönyt niin täyte on ollut hyvää ja pohja ihan kökeröä tai vastaavasti toisinpäin. Tästä reseptistä löytyi kuitenkin muutama taikasana. Taateli, manteli, pekaani ja piparkakku(mauste). Tässä kohtaa voin jo mainita, että lapset tykkäsi oikein paljon ja Mister M. taisi hiukan mietiskellä itsekseen, että tätäkö se elämäntaparemontti vaatii ;) Ei kylläkään, mutta tästä massasta muokkaa aika nopsaan kivoja energiapatukoita pitkiin päiviin kun lisävirtaa tarvitaan hiukan terveellisemällä tavalla.



Runebergin raakatortut

3 dl mantelijauhoja
3 dl pekaanipähkinöitä
2 dl kookossokeria
8 kpl tuoreita taateleita
1 tl piparkakkumaustetta
(hieman karvasmanteliuutetta tai -aromia)
1/4 tl vaniljaa
1/4 tl suolaa
1 rkl kookosöljyä sulatettuna

Liota pähkinöitä vedessä 1-2 tuntia. Kaada liotusvesi pois. Kuivaa ylimääräinen vesi pois pähkinöistä talouspaperilla. Poista kivet taateleista. Sekoita tehosekoittimessa kaikki muut paitsi kookosöljy, taikinan voi jättää rouheiseksi. Lisää sula kookosöljy sekaan valuttaen. Laita taikina muotteihin ja kuivata 50 asteessa tunti. Ota pois muoteista ja kuivaa taas tunti. Laita tortut jääkaappiin jäähtymään. 
Kuorrutuksessa oikaisinkin sitten aivan perinteiselle linjalle eli vadelmahillo purkista ja vaaleanpunainen kuorutus tomusokerista, mutta tässä loppuresepti vielä jos oma Postisesi on jo livahtanut sinne paperinkeräykseen.

Vadelmahillo

1 dl kotimaisia vadelmia
1 rkl nestemäistä makeuttajaa
(hunaja/agavesiirappi/kookosnektari)
2 rkl kookosöljyä, sulatettuna
Sekoita aineet keskenään.

Kuorrute

1 dl koookoshiutaleita
1 rkl lämmintä vettä 
2 rkl kookosöljyä sulatettuna

Sekoita tehosekoittimessa kookoshiutaleet soseeksi. Lisää sekaan vesi kookosöljy. Laita pursotinpussiin ja pursota rinkulat nopeasti torttujen päälle, jotta kuorrute ei ehdi kuivumaan. Lisää lopuksi vadelmahillo.
Todettakoon tähän loppuun, että kaikesta tortun kuivattamisesta huolimatta tämän kuvassa olevan tortun olemus ei kyllä vastaa postilaatikkoon tipahtaneessa paperinpalassa olevan tortun ulkonäköä. Tämä on kyllä edelleen kostea.... ja maukas.
Täältä löydät viimevuoden Runebergin tortut jotka käännettiin rullalle. 

Ihanaa perjantaita ja viikonloppua sinulle!
Heidi

torstai 21. tammikuuta 2016

Kaunis päivä

Aamulla kun lähdin viemään tyttöjä kouluun oli aivan pakko vielä kääntyä rappusilta takaisin sisälle hakemaan kameraa. Ulkona leijaili paksusti ihanaa pakkaslunta. Tänä talvena ei ole tullut paljon lumisia talvipäiviä kuvattua. Ei tosin ole kovin kauaa ollut luntakaan, kunnon pakkasista puhumattakaan. Eilen jostain somea selaillessa silmiini osui tulevan viikon sääennustus joka lupasi tuntuvasti lauhtuvaa ja mahdollisia vesisateita ensiviikolle. Tälle ihanan pehmeälle lumelle voi silloin sanoa pikaiset heipat ja vain toivoa että tämä talvi ei olisi ollut ihan vielä tässä. Aamun pumpulinen keli kirkastui päivän mittaan kirkkaaksi auringonpaisteeksi ja päivä on selkeästi pidentynyt mikä tuo selvästi lisäenergiaa päivän puuhiin. Aivan ihanaa!
Täällä vietetään esikoisen kanssa tavallaan jo perjantaita. Aamulla aikaisin suunnataan kaksin tiemme Turun kautta Tukholmaan. Tällä kertaa esiteini saa määrätä tahdin ja aika selvät sävelet näyttää jo olevan. Pari seuraavaa päivää saattaa mennä vaatekauppojen tarjontaa katsastaessa ( = pyyhkii hikeä nyt jo otsalta :)) Toisaalta ei se päivitys omaankaan vaatekaappiin olisi hassumpi juttu ja nyt olisi tiukka makutuomari matkassa mukana. Nyt kuitenkin kutsuu Voice, murujen kainalot ja sohva. 

Sinulle toivotan iloa loppuviikkoon.
Heidi



maanantai 18. tammikuuta 2016

Hakkeroitu

Täällä tuottaa harmaita hiuksia hakkeroitu facebook-tili. On asioita joita ei uskoisi osuvan omalle kohdalle, ennen kuin ne sitten osuu. Vaikka on hyvinkin todennäköistä että näin saattaa käydä tässä hurjasti verkossa pyörivässä maailmassa. Nyt on sitten pulmaa pureskeltavana. Useamman kerran olen ottanut naamakirjaan yhteyttä laihaakin laihemmin tuloksin. Vastaukseksi on tullut lähinnä kiitokset yhteydenotostasi ja käytämme palautettasi facebookin kehittämiseen. Hämmentävintä tässä on se, että tämä väärä tili on aikajanan mukaan ollut olemassa jo neljä vuotta, mutta aktivoitunut vasta hiljattain. Voin tämän feikkiprofiilin kautta nähdä oman oikean profiilini kaverikutsun muodossa, mutta en millään ilveellä pääse siihen käsiksi. Onneksi sentään puhelimella pääsen omille oikeille sivuille.

Ostin itselleni tälle vuodelle Pasan Ja Atpon Eniten vituttaa kaikki-kalenterin (jep, vähän vinksahtanut huumorintaju). Tälle päivälle on osunnut maamme hallitus. Kyllähän  sekin joskus vituttaa, mutta tänään linjasta poiketen ihan puhtaasti vituttaa vain facebook.

Onko samojen ongelmien kanssa painivia kanssasisaria tai -veljiä linjoilla? Jos on niin kuinka saitte ratkaistua tilanteen? Olisin niin kiitollinen kaikista neuvoista ja vinkeistä. Ja kun täällä internetin ihmeellisessä maailmassa on ollut viimepäivinä teemana tämä kaappaaminen niin kaappasin minäkin tänne vähän omia vanhoja kuvia Suklaamarengin facebookin sivuilta. Se toimii vielä toistaiseksi, hieman ontuen tosin koska profiilini kaapannut retale pääsee nyt hallinnoimaan myös tätä. Kaikesta huolimatta oikein ihanaa alkanuta viikkoa sinulle!
 
Heidi

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Viime päivinä...


On nautittu pakkaspäivistä, auringosta, sinisestä taivaasta, kuumasta kaakaosta, vähän tulisemmasta ruuasta, ensimmäisistä tulppaaneista ja helmihyasinteista, kuplivasta, suklaasta, kynttilöiden pehmeästä valosta. Hämmästelty Lemmyn ja David B:n yhtäkkistä poismenoa. Todettu, että rahalla ei voi ostaa terveyttä ja ehkä aina ei onneakaan. 
Omaa mieltä piinaa rauhattomuus, niin kuin usein kun kevät on vasta aavistuksena ilmassa. Mutta tiedän, että muutos on tulossa. Sille pitäisi vain uskaltaa avata portit, uskaltaa hypätä. Tai sukeltaa, sukeltaa syvälle. Muutos oli ennen lapsia helppo juttu. Silloin uskalsi vapaammin heittäytyä vaan virran vietäväksi. 
En ole aikaisemmin juurikaan noteerannut Egotripin biisejä (paitsi Matkustajan), mutta nyt sieltä tuntuu löytyvän voimabiisi jos toinenkin, joilla tuntuu saavan suorastaan lentävän askeleen lenkille. Rakastan pieniä tarinoita ja niitähän näillä miehillä tuntuu riittävän. 
Aikaisemmin en ole ainakaan julkisesti tunnustanut ikäkriisejä, mutta selkeästi jotain kasvukipuilua on ilmassa, hakemista ja hapuilua. Onko sitten henkistä kasvua, hyväksymistä itsensä sellaisena kuin on (taas), hyväksymistä itsensä äitinä, vanhempana tai puolisona, kuka tietää vielä. Samanaikaisesti elämä tunuu kevyeltä, kepeältä ja iloa täynnä olevalta.  Elämä tuoksuu kanelikorpuilta, chililtä, koriantelilta, kaakaolta ja kookokselta. Huonojen yöunien jälkeen elämä näyttää lasten naurulta ja kinastelulta, kauppalistoilta ja aikatauluilta, kokouksilta ja projektien toteutuksilta, liian aikaisilta aamuherätyksiltä ja siltä, että kaikki on aina hukassa. Yhtä kaikki, kaiki on kuitenkin hyvin.

Sininen taivas, 
poutasää musta pilvi päällä pään hän kulkee ja paikasta toiseen 
ajelehtii
 vailla määränpäätä jotakin etsii
 tietämättä mitä se on
 toista puolta tyhjäpää kiertää samaa ympyrää hän miettii
 on kuin ei kuuluisi ollenkaan
 hän on aina väärässä paikassa väärään aikaan ja jos ei oisi olemassakaan
 onko väliä sen
 ja hän on tehnyt päätöksen 
tulee tammikuu niin hän jättää taakseen kaiken
 seisoo eteisessä, ehkä epäröi hetken
 avatako ovea 
hän tekee sen 
maailma jatkoi kulkuaan raahaa häntä mukanaan,
 hän pohtii 
ei putoa riimit paikoilleen 
eivät sävelet soi tapaan entiseen
 kun katsoo huomaa kaiken muuttuneen
 hän muuttunut ei 
ja hän on tehnyt päätöksen 
tulee tammikuu 
niin hän jättää taakseen kaiken 
seisoo eteisessä,
 ehkä epäröi hetken 
avatako ovea 
hän tekee sen 
hän on tehnyt päätöksen 
astuu ulos eteisestä 
hän on vapaa 
ja hän on tehnyt päätöksen 
tulee tammikuu niin hän jättää taakseen kaiken 
seisoo eteisessä, 
ehkä epäröi hetken 
avatako ovea
 hän tekee sen 
hän tekee sen




Onnea, iloa ja kepeyttä uuteen viikkoon!
Heidi




torstai 7. tammikuuta 2016

Paluu arkeen

Paluu arkeen on alkanut tukevasti villasukissa ja toppahousuissa. Paksuimmassa talvitakissa ja pisimmässä kaulaliinassa. Tuntuu, että kerroksia on sata, jos ei enemmän ja mihinkään suuntaan ei taivu. Siitä huolimatta olen ikionnellinen tästä valosta, tästä huumaavasta kirkkaudesta, hengityksen salpaavasta kylmyydestä. Lyhyt päivä ei tunnu enää painostavalle eikä illat liian pitkiltä.  Sormia lämmittää koneen viereen nostettu glögi ja hartioille heitetty villapaita. 
Suurempia lupauksia uudelle vuodelle ei tullut tehtyä. Lenkkeily jatkuu hiukan taivoitteellisempana kuin aikaisemmin ja joululahjaksi itselleni ostinkin osallistumisen HCR:n. Muuten olen luvannut olla itselleni lempämpi (ruoska viuhuu kuitenkin...) ja perheelleni olla enemmän läsnä. Välillä saa astua polulta harhaan, voidakseen palata ja jatkaa kohti omia tavoitteita. Tähän vuoteen tulee kuulumaan myös luopumista materiasta. Erinäisiä tavaroita lähtee määrä X. Aluksi ajattelin että 365 kappaletta. Kuulostaa paljolta, mutta muutaman kaappien siivouksen, vintin ja kellarin siivouksen jälkeen asia ei liene ollenkaan noin. 
Loppiaisena vietimme perheen kesken pienesti Mister M:n syntymäpäiviä. Mukavat pyjamabileet kaiken jouluisen hyörinä ja pyörinän jälkeen. Kakkua aamupalalle, paljon höyryvää kahvia ja mansikka-lime smoothieta. Pieni paketti ja lasten tekemät kortit. Kakun virkaa toimitti tänä vuonna bannoffee tyylinen nakukakku. Kohta täytyy varmaankin laittaa hakusanoihin "vähän vinoon"-kakut. Tällä samalla vuoalla paistaessa kakut kallistuu nimittäin aina samaan suuntaan. Ihme juttu kaiken kaikkiaan. Vinoja nakukakkuja luvassa siis tänäkin vuonna tai uuden vuoan osto. No mutta, kakkupohja on siis ihan perus kakkupohja ja välit rakennetaan bannoffeen tyyliin. Kostutuksen tein melko happamalla omenamehulla joka toimi tässä oikein hyvin ja kinuskin päälle kannattaa ripauttaa vähän sormisuolaa, nam.

Huomiseksi on luvattu himpun verran lauhempaa joten käynkin katsastamassa onko tähän pumpuliseen pakkaslumeen saatu aikaiseksi latuja. Olisikin jo aika huisia kaivaa sukset esille. Pari pulkkaa on jo haettu pihalle ja lähin mäki testattu. Lumi saa onneksi lapsetkin paremmin liikkeelle ja nauttimaan hetken raikkaasta talvisäästä.
Nyt taitaa olla aika sytytellä lisää kynttilöitä ja laittaa pari klapia takkaan. Rintsikka onnea!

Rentouttavaa iltaa sinulle.
Heidi

torstai 31. joulukuuta 2015

31 12 2015

Aika liitää, tai ehkä paremminkin kiitää. Tuntuu kuin olisimme ystävien kanssa juuri skoolanneet vuoden vaihtumista. Vuosi on kulunut vauhdikkaasti omalla painollaan ja tulevaisuuteen katsellaan iloisin ja luottavaisin mielin.

 Sinulle toivotan iloa, onnea, terveyttä ja rakkautta Uuteen Vuoteen 2016!


Heidi

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails