keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Tuulikaapin pintaremppaa ja arvonnan voittajat


Terveisiä tuulikaapista! Aika niukat kuvakulmat noin neliön kokoisesta tilasta. Ulko-ovihan vaihdettiin tässä jokunen aika sitten ja karmien poiston sekä oviaukon suurentamisen jälkeen ei enää tarvinnut keksiä tekosyitä tapetin vaihtoon. Edelliset tapskut kerkesikin olla jo sen viisitoista vuotta ja nyt lasten kanssa yllättäen tapettin kulutus tuulikaapissa saavuttikin aivan ilmiömäiset mittasuhteet. Mutta käsittämättömän paljon on Boråsanin tapetti  kestänyt seinään potkaistuja kenkiä ja sienellä hankaamista. Jalkojen kasvaessa ja kenkien lisääntyessä ei suinkaan tuossa neliön tilassa tilanne helpotu. Etenkin tällaisina välikausina kun tarvitaan vielä lenkkaria, kumpparia, kävelykenkää ja ties mitä. Varvastossut on sentään voinut jo piilottaa :)Kahta en vaihda kuuluu tuttu sanonta jo vanhasta sinappimainoksestakin. Tuulikaappiin luottopariksi päätyikin taas Boråsanin tapetti ja liitutaumaali.  

Saattaa olla hulluin päätös ikinä luopua entisestäänkin pienen tilan pienestä lattiapinta-alasta laittamalla entisen pienen kenkäkaapin tilalle  tämän huomattavasti suuremman Ikean STÄLL-kenkäkaapin. Toisaalta tämä imaisee huomattavan määrän pienempiä kenkiä sisäänsä joten nähtäväksi jää kuinka tämä ratkaisu toimii tulevaisuudessa. 
Yhden tapettirakkaus ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki pitäisi siitä. Ei auta aina selittää, että isi ja äiti tekee kodin suurimmat päätökset ja sitä rataa. Mieltä saa osoittaa ja sitä totta vieköön osoitetaan. Keskimmäinen murupulla kirjoitti mulle pienen kirjelappusen joka meni tähän tyyliin: " Jos et sä lakkaa pilaamasta ja tekemästä meidän kodista rumaa niin en tee enää ikinä läksyjä!!! Ja olisit voinut edea hiukan varoittaa!" Tapettien irroitusvaiheessa murupulla kävi ottamassa talteen paloja muistoksi entisestä tapetista ja uusien laittovaiheessa toteamassa, että noihan vielä kauheammat kun kuvittelin. Sanoisin, että näin parissa päivässä tilanne on jo hiukan tasaantunut :D 

Sitten remppahorinoista arvonnan voittajiin. Kiitos kaikille osallistujille!

Blogin puollella onnetar suosi Millaa

Koska pitkään aikaan en oo hankkinutmitään ihkua kirjaa- toi olis nyt sellanen! Pirtsakkaa syksyä!!
ja naamakirjan puolella onnettaren suosikki oli Minna

Paljon onnea Milla ja Minna! 



Aurinkoista syyspäivää sinulle!
Heidi

lauantai 27. syyskuuta 2014

Vähän pureskeltavaa

Joko olette hurahtaneet lehtikaaliin, voimavihannekseen jossa on kaksi kertaa enemmän c-vitamiinia kuin appelsiinissa? Sen lisäksi, että lehtikaali on hurjan kaunista ja voisin kasvattaa sitä kukkapenkin koristeena se on myös todella terveellistä. Suojelee suonia epäterveelliseltä rasvalta, on rautaa, kalsiumia ja proteiinia. Itse olen käyttänyt sitä tähän mennessä ainoastaan salaatissa. Antaa aika mukavasti pureskeltavaa. Kannattaa leikata oikein ohuiksi suikaleiksi niin purutuntuma pysyy mukavana. Seuraavaksi sitä sujautetaan keittoon ja pikkuhiljaa smoothien sekaan. Ja tottahan lehtikaalisipsien teko houkuttelee myös :)  
Tänään kokosin työpäivän jälkeen eilisen ja tämän päivän jämiä salaattiini. Eiliset broiskut ja Mister M:n tänään tekemät salaatinjämät. Lisäsin ainoastaan rucolaa, basilikaa ja lehtikaalia. Kastikkeeksi hyvää oliiviöljyä ja sormisuolaa. Ja nyt seuraa tunnustus, olen sen verran vinksahtanut, että mun mielestä edellisen päivän kylmä broisku maistuu usein paljon paremmalta kuin valmistuspäivänä. Taitaa marinoitua vielä omassa paitorasvassaan yön yli. Niin tai näin makua on monesti paljon enemmän :)

Nyt olisi kuulemma tämän äipän aika siirtyä katselemaan Voice of Kidsiä. Heikun keikun ihanat ja oikein leppoisaa viikonlopun jatkoa!
Heidi

perjantai 26. syyskuuta 2014

O = Omenapiirakka

Vielä jaksaa tämä yhden omenapiirakan tälle syksylle pyöräyttää ja eiköhän sitten jo siirrytä pikkuhiljaa pipareihin. Tämän luottoreseptin jaan mielelläni koska ei tästä piirakan leipominen helpommaksi muutu. Kermaviilitäytteeseen voi laittaa omenat, päärynät, persikat ja kaikenlaiset marjat laidasta laitaan. Itse korvaan reseptin valkoisen sokerin ruskealla ruokosokerilla. Ennen uuniin laittoa ripottelen omenapiirakan päälle ruskeaa ruokosokeria, kanelia ja mun uusinta ihastusta raakakaakaojauhetta. Siitä lisää tietoa vaikka täältä jos kiinostuit.

Omenapiirakka

pohjataikina:

100 g voita
3/4 dl sokeria
1 muna
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 tl leivinjauhetta

täyte:

4-5 dl Omenaa/marjoja
2 dl kermaviiliä
1 muna
1tl vaniljasokeria
jos haluat,lisää täytteeseen sokeria oman maun mukaan 

+ Sekoita voi ja sokeri vaahdoksi, sekoita joukkoon kananmuna.
+ Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne taikinaan.
+ Voitele ja jauhota vuoka tai vuoraa se leivinpaperilla.
+ Levitä taikina tasaisesti vuokaan ja nosta hiukan ylös reunoille.
+ Kaada pohjalle kermaviiliseos ja lisää päälle omenat tai marjat.
+ Paista 175 asteessa noin 30-40 minuuttia.
+ Tarjoa vaniljakastikkeen tai pehmeän vaniljajäätelön kanssa.

Nyt nauttimaan alkavasta viikonlopusta ja ehkä vielä palasta omenapiirakkaa, mums...
Heidi

torstai 25. syyskuuta 2014

Just keep moving....

Sateisena päivänä on niin helppo unohtua katsomaan aurinkoisten päivien kuvia. Tavallisesti blogeissa kerrataan vuoden kulumista ennen uutta vuotta tai aloitetaan puhtaalta pöydältä syksyn alkaessa. Aina on rajapyykkejä, aina  kerrattavaa, mutta aina ei elämässä tapahdu suuria tai edes pieniä asioita. Tapahtuu vaan niitä tavallisia asioita :) Silloin, niin kuin vaikka tänään, kun sataa, on harmaata ja vähän laiskan toimeton olo, on vain mukava antaa kuvien viedä vanhoihin tunnelmiin. Juhliin ystävien kanssa, pienelle matkalle perheen kanssa, arjessa ilahduttaviin asioihin. Nämä kuvat on äitienpäivästä...... noin kesäkuun loppuun...

 Aika varhain heräsin siihen, että elämää ei ei voi, eikä kannata rakentaa toisten ihmisten toiveiden tai tahdon mukaan. Voin vain todeta, että Jonny on osunut aikalailla asian ytimeen. Nyt saan seurata vanhimman murupullan kasvukipuilua. Miten se kaikki tuntuukaan niin tutulta. Toivottavasti se rohkeus olla oma itsensä löytyy.
 Kaikkien kasvukipujen ja uhmien välissä ollaan taas vietetty sitä tavallistakin tavallisempaa arkea ja leivottu hyvässä yhteisymmärryksessä pullaa, tässä laskiaspullaa. 
On ihastuttu harsokukkaan ja kokeiltiin uusia reseptejäkin....
 Sitten taas muistuteltiin ihan perusjutuista, että ei ole pahasta joskus hassutella, olla rehellinen tai kiltti.
Mies on yllättänyt mielettömällä tulppaanikimpulla ja todettiin, että Carmen-killero on virallisesti (kylläkin aika virkeä) vanhus.


 On nautittu hitaista aamuista...
 Ja leivottu pikasämpylöitä.....

 Pannaripinoja ja marenkikakkuja...



Välillä vähän vispipuuroa ja taikapölyä...

 Ai että mä kaipaan omaa makuuhuonetta, yöpöyttää ja kukkia yöpöydällä.....
 Ja kyllä mä kaipaan tuoretta parsaa ja valkovuokkojakin :)
 Ja voisihan sitä vaikka taas pitkästä aikaa leipoa jonkun hyvän kakun, vaikka huomenna kuulemma olisi focaccian vuoro...

 Onhan se arki kuitenkin sitä ihan parasta ja toisinaan ihan sitä pahintakin. Satoi tai paistoi, liputetaan kuitenkin sille! Ja ne jotka jaksoi tänne asti niin vielä on aikaa osallistua iNNOSTU ja ONNiSTU-kirjan arvontaan, klik,klik...

 Suloisia syyspäiviä sinulle!
Heidi






tiistai 23. syyskuuta 2014

Lakritsivalkosuklaa marengit


Kaapissa on pyörinyt toimettomana jo pitkän aikaa pari raw liquorice powder purkkia. Jonkin aikaa on jo kutkuttanut marengin ja lakritsin yhdistäminen. Eilinen oli mukavan sateinen päivä kaikenlaiseen sisällä puuhasteluun ja pitkästä aikaa se leivontainspiskin tarttui kunnolla kiinni. Eipä siinä sitten kuin valkuaisia erottelemaan. 
Lakritsivalkosuklaa marengit

3 valkuaista
2,5 dl sokeria
2 tl lakritsijauhetta 
valkosuklaata

*marketeista löytyy mm. Urtekramin luomu lakritsijuurijauhetta, lisää sitä oman maun mukaan, on nimittäin niin paljon hienompaa jauhetta kuin käyttämäni jauhe, että voi huomaamatta tulla aivan liikaa

Vispaa valkuaiset kovaksi puhtaassa, kuivassa kulhossa. Lisää sokeri pikkuhiljaa kokoajan vispaten ja lopuksi kääntele joukkoon varovasti lakritsijauhe. Lämmitä uuni 100 asteeseen, paistoaika noin 1h. Muista, mitä isommat marengit sitä pidempi paistoaika.
Anna marenkien jäähtyä ja sulata sillä aikaa valkosuklaa. Dippaa jäähtyneiden marenkien pohjat valkosuklaaseen ja ripottele suklaan päälle vielä lakritsijauhetta. Anna jähmettyä. Jos et malta odottaa niin voit pikaisesti käyttää marengit jääkapissa. Älä kuitenkaan unohda niitä sinne muuten on on vain tahmeita marenkeja tarjolla. 
Koitettu on :)


Iloa syksyiseen päivään!
Heidi

maanantai 22. syyskuuta 2014

Onnenhetkiä

Eilen oli kyllä sydän pakahtua.
On kulunut aika lailla kaksi vuotta siitä kun lonkasta kuului ikävä pamahdus lentokentällä otetun äkkispurtin johdosta. Tukholmaan kun päästiin ensimmäinen osoite oli apteekki ja ostoslistalta löytyi kipulääkkeitä sekä kylmägeeliä. Ei auttanut kipulääkkeet, ei kylmägeelit eikä moni muukaan asia. Alkoi pitkät unettomat yöt jolloin heräsin siihen, että jalka ei tottele aivojen käskyjä kun oli aika kääntyä selinmakuulta kyljelleen. Aina oli pakko nousta istumaan, ottaa kaksin käsin jalasta kiinni ja siirtää se oikeaan asentoon. Lääkärikäyntejä, hermoratatutkimus, lonkkien kuvaaminen, itkupotkuraivareita, taas lääkärikierrosta ja aika ämpärillinen kipulääkkeitä. Onnekas olin kun pääsin lääkärille joka oli tehnyt enemmänkin taustatyötä asiakkaastaan ja joka totesi että fysiosta voisi olla tässä vaiheessa apua. Ja kun sain itse valita fysion otin samantien yhteyttä Leenaan jonka kanssa olin tehnyt yhteistyötä aikaisemminkin. En kyllä vielä silloin arvannut, että jonain päivänä haluaisin tirauttaa (tuska)hien lisäksi pari kyyneltä vadelmanpunaiselle hierontapöydälle. Saattaa olla, että mieli teki vähän purra myös pöydän reunaa. 
Aika äkkiä fysiossa alkoi selviämään mitä on lihaskalvot ja etenkin niiden hieronta. Miten pieni kevyt kosketus voi tuntua todella kivuliaalta. Muutama käyntikerta kuitenkin avasi lonkan lisäksi pään sisäistä maailmaa ja heräsi ajatus siitä, että tätä ei ehkä kestä loputtomiin. Tai ei tähän ainakaan kuole jos ei nyt aina kivaakaan ole. 
Muutamia kuukausia meni, että pisin kävelylenkki oli 300 metriä. Siis sellaista normaalia, mutta aika varovaista kävelyä. Tämän jälkeen jalka ei enää koukistunut lonkasta kuin pakottamalla. Hierontojen jälkeen matka pidentyi jo viiteen kilsaan josta sain jo aikamoisia kiksejä. Mutta se oikein kunnon hiki, lihasten väsyttäminen, raukeus. Nämä jäi vielä uupumaan, vauhdilla ei nimittäin juurikaan herkuteltu. Vieläkin oli pahaa lonkan jäykistymistä. Leenan neuvosta ostin pilatesrullan joka onkin aivan paras apulainen ja ahkerassa käytössä. Veljen neuvosta myös tennispallot on kovassa käytössä samoin erilaiset rentoutusharjoitukset. Niin ja paljon venyttelyä.
Aloitin noin kuukausi sitten reilumman vitskujen syönnin kun ajattelin, että joku tulee taas ja lyö nuijalla syksyn mun aivoihin ja vajoan koomaan. Siitähän herätään sitten samaan aikaan kun muumit talviunilta. Sattumaa tai ei, ei juurikaan mieli paini kaamosmasennuksen parissa ja yhtäkkiä 5-6 kilsan lenkit alkoi tuntumaan lonkassa aika hyvältä. Kireys on vähäistä ja lähtee pois venyttelemällä. Eilen lähdin omasta mielestä ystävien kanssa aika extremeen kokeiluun ja tarkoituksena oli kävellä 14 kilometrin lenkki suositun lintujärven ympäri. Hiukanko jännitti ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Matkaan lähdettiin, puolessa välissä tuntui  oikein hyvältä, lihakset teki töitä, tuli hiki ja punaa poskille. Mikä parasta lopussakin tuntui hyvältä ja jostain hiipi se ihana, hiukan euforinen olotila. Lenkin jälkeen vähän ruokaa ja tytsyjen kanssa vielä kierros uimahalliin. Nyt uskallan jo toivoa lisää hikisiä lenkkejä ja hyvällä tavalla kipeitä lihaksia. Ilta toi ihanan raukeuden tullessaan ja kyllä oli sydän pahkahtua onnesta. Vai johtuikohan se sittenkin Parkkosen pakaroista TTK:ssa....

Ihanaa alkanutta viikkoa jokaiselle!
Heidi
  

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails