keskiviikko 27. elokuuta 2014

Naruviidakossa

Kohta pitäisi lisätä tuonne tunnisteisiin puolivahingossa, sillä lailla nimittäin päädyttiin myös Kansalaistorille naruviidakkoon. Samaisena viikonloppuna kun oli ravintolapäivä niin oli myös Helsingin juhlaviikot polkaistu käyntiin, jotka muuten jatkuvat vielä tämän kuun loppuun. Kannattaa käydä katsastamassa tarjonta vaikka täältä, kaikkenlaista kivaa tekemistä löytyy. Mainiointa tässä naruviidakossa on mielestäni yhdessä tekemisen meininki, valtava yhteinen taideteos. Sieltä löytyy jokaisen tekijän omat solmut ja värit. Olisi hauskaa käydä viimeisenä päivänä katsomassa kuinka valtavaksi tämä naruviidakko on paisunut. Ja mitä ihmettä tälle valtavalle narumäärälle tapahtuu kun sen aika on ohi? 
Kymmenen päivää sitten paistoi todistettavasti  aurinko ja ilmat oli ihanan helteiset. Tänäänkin oli auringossa uudenlaista puhtia, aina kun se pilkahti pilvien, sateen ja sateenkaarien lomasta. Ehkäpä niitä ihania, lämpimiä syyspäiviä vielä saadaan. 

Heidi

maanantai 25. elokuuta 2014

Mummun lohikeitto

Kalakeitto kaikissa muodoissa on ollut mun ruokarakkaus lapsesta saakka ja nyt on ollut ilo seurata kuinka hyvin se maistuu myös omille lapsille. Tosin tilli on pilkottava melkein näkymättömäksi ja sitä on "vaan" koristeena. Pieni huijaus sallittakoon tässä tapauksessa. Keitot on ihanaa syysruokaa ja lämmintä lientä lusikan reunalta hörppiessä koleus kyllä katoaa luista ja ytimistä. Meidän mummun lohikeitto ei varmasti poikkea kovin monen muunkaan mummun keitoista. Paitsi että toisen tekemä ruoka maistuu hyvältä niin meillä mummu piilottelee lohikeittoon runsaasti ruohosipuli tuorejuustoa. Toimii kyllä. Tällä kertaa paahdoin pieniä ruisleipäkuutiota voissa antamaan keittoon vähän rapeutta ja tuore sitruuna toi kivasti raikkautta tähän rakkaaseen ruokaan.  


Iloa alkaneeseen viikkoon!
Heidi

lauantai 23. elokuuta 2014

Olohuone

Olohuoneen muutos alkoi puolivahingossa, mutta niinpä ne mukavimmat jutut yleensäkin alkavat. Ja itse asiassa siellä ei vaihtunut kuin sohva joka on entiseen nähden noin puolitoistakertainen. Siitähän alkoikin sellainen  huonekalujen pyörittely että kerkesin sitä pariinkin otteeseen huokailemaan instan puolella. Mutta sohva löysi paikkansa, tv vaihtoi seinää kaikesta vastustelusta huolimatta, lipastot hivutettiin toiselle seinälle, yksi iso tuoli vaihtoi kotia, blogisohva vaihtoi omistajaa, tauluja siirrettiin seinältä toiselle ja taas takaisin. Alemmissa kuvissa olevat rautalankatuolit saivat sentään jäädä ja samaan hengenvetoon todettiin, että kait tän parketinkin voisi maalata. Jep, jep... Sisustus on selkeästi muuttumassa tummemmaksi ja selkeämmäksi. Isomman sohvan myötä olohuoneen koko on nyt tullut paremmin hyödynnettyä. Aikaisemmin siinä on ollut oikeastaan kaksi erillistä puolta. Toinen kalustettu ja toinen lähes tyhjillään, leikkitilana.  Hempeys, pitsit ja röyhelöt ovat  saaneet  väistyä. Noinkohan ne olisi viimeisetkin raskaushormonit hävinneet aivoista pyörimästä..... Ihanaa on, kun mahdutaan kaikki viisi sohvalle ristiin rastiin rötköttämään jos siltä tuntuu ja vielä jää Carmen-killerollekkin tilaa jos kisulista alkaa tuntua siltä, että pitää päästä rapsutettavaksi. Aika pesä tämä uusi kaluste. Vähemmän rajattuja kuvia tulee kun kaikki on lopullisesti paikoillaan. Täällä olohuoneessa pyörii edelleen myös niitä ei niin toivottuja asioita,kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi kolme viikkoa sitten. 



 Mulle napsahti iltapalahuki tex mex 
hengessä :) Teille kaikille ihanille toivottelen oikein rentouttavaa lauantai-iltaa!
Heidi

tiistai 19. elokuuta 2014

Rapujuhlia ja ravintolapäivää

Syksy on virallisesti alkanut. Illat pimenee huimaa vauhtia ja syksyn virallinen startti alkaa meillä yleensä rapujuhlista. Mikä sen mukavampaa, hyvää ruokaa, ystäviä ja naurua vedet silmissä. Ihanuutta oli kun pääsimme koko perheen voimin sunnuntaina Helsinkiin katsastamaan ravintolapäivän tarjontaa ja samalla moikkaamaan veljeäni. Hippasen oltiin myöhään liikenteessä, mutta onneksemme Ruusankatu 3:n sisäpiha ravintola oli vielä auki. Siellä maisteluun lähti mustekala-chorizo annos, kanttarellikeitto rapealla possunposkella ja haukisänkkäri. Lapsiin upposi hienosti uudet maut josta olen todella iloinen. Tai ennen kaikkea siitä rohkeudesta jolla maistavat uusia asioita. Espan puistossa sen sijaan oli vielä kojuja ripirinnan pystyssä ja aika markkina meininki. Toki sielläkin maisteltiin eri juttuja, mutta sydän taisi jäädä sinne Ruusankadulle. Tänään onkin luvassa arkisemmat pöperöt, lohikeittoa mummun reseptillä. Maistuu kyllä näin kolean sateisena päivänä taivaalliselle. Lohikeiton kaveriksi taidan vetää villasukat jalkaan ♥  
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
Heidi

torstai 14. elokuuta 2014

Elokuun värejä

Elokuu on täynnä ihania värejä. Niitä sain sylintäydeltä viime sunnuntaina kun tytöt tulivat kotiin tätinsä luota kyläilemästä. Samalta reissulta tuli mukana pieni kipinä omasta pienestä kasvimaasta minne voisi istuttaa omat sipulit, perunat ja kukkia tietenkin. Elokuu on tuonut tullessaan myös melko mahtavat ukkoset. En muista, että olisin aikaisemmin heräillyt sellaiseen paukkeeseen ja jyrinään. Puhumattakaan, että lähes jokaisen salaman iskun aikana makuuhuoneessa on ollut yhtä kirkasta kuin joku olisi sytyttänyt sängyn vieressä työmaavalot. Sateen tuoma viileys saa syksyn tuntumaan jo todelliselta. Sohvan nurkkaan on jo ilmestynyt pari torkkupeittoa ja lisää tyynyjä. Kaapista on kaivettu päälle pitkähihaista paitaa. Farkutkin on jo toista päivää päällä. Rakastan lämpimiä päiviä, mutta tämä viileyskin tuntuu oikein virkistävältä. Parina edellisenä vuonna syksy ja sen tuomat sateet sekä pimeys on tuntuneet nujertavilta, mutta tänä vuonna en aio antaa syksyn tuomalle synkkyydelle sijaa. Syksy otetaan ilolla vastaan reilun d-vitamiini annoksen voimin. Ja jos jollain on hyviä niksejä synkän syksyfiiliksen taltuttamiseksi, niin niitä otan ilolla vastaan!
Ihanaa torstai-ilataa ihan jokaiselle!
Heidi

perjantai 8. elokuuta 2014

Tukkataikoja


Olen ehkä planeetan laiskin kampaajalla kävijä, mutta joskus on vaan pakko. Juuresta puskee harmaata, tai ei oikeastaan edes harmaata vaan vitivalkoista. Kampaajan mukaan noin 95% on jo sitä ihanuutta. Ensimmäisiä harmaita puski jo teini-iässä ja sen jälkeen tahti ei suinkaan hidastunut. Tänään on istuttu kolmisen tuntia kampaajan tuolissa foliot päässä ja ilman. Lopputuloksena neljän eri värin sekoitus joka antaa armollisesti taas aikaa unohtaa juurikasvun. Luottokampaaja jaksoi taas kärsivällisesti opastaa ja neuvoa mitä teen sillä välin kun en jaksa istua huolettavana (niin ihanaa kuin se onkin) ja tukkataikoja on tehtävä keskellä yötä kylppärin hämärissä. Mieluiten tietysti hiukan paniikinomaisesti ja pienellä jännitysmomentilla. Näissä omissa harmaissa kullanmurusissa onkin oikein vahva punapigmentti joka tällä kertaa hapettimen vahvuudesta vetäisikin aavistuksen lilahtavaan suuntaan, mutta kuulemma tasoittuu parissa pesussa. Samalla väri vielä hiukan vaalenee. Jos ei auta, niin tervetuloa takaisin, 
kuului toivotus vielä kun lähdin kampaajalta:) Toivottavasti tämä vaaleampi väri antaa pidemmät värjäys/raidoitusvälit tähän pehkoon. Siitä olisin enemmän kuin onnellinen. 


Ihanaa alkavaa viikonloppua jokaiselle!
Heidi

torstai 7. elokuuta 2014

Rutiinit

Siellä ne kolkuttelee jo oven takana. Arkirutiinit. Nuorimmainen laskee päiviä koulun alkuun ja vanhemmat lapset toivovat, että kesäloma ei loppuisi ikinä. Onneksi oma loppuloma ajoittuu juurikin näin koulun alkuun niin saan vielä saatella murupullia kouluun ja mennä muutamana päivänä vastaankin. Loppupäivien projektina on saada vanhimman kasvio valmiiksi. Onneksi on lepät vielä täydessä lehdessä, rentukoista en tiedä kukkivatko enää.... Onneksi sentään löytyy sinivuokon ja ahomansikan lehtiä. Kukinta oli sinivuokolla aikalailla ohi ennen loman alkua ja nythän se luonnollisesti kukkii vielä vähemmän :D Tapahtuipa elämässä mitä asioita tahansa on olemassa yksi rutiini jossa ei suuria heilahduksia tapahdu. Nimittäin aamupala. Se on ja pysyy. Melko samanlaisenakin pitkiä aikoja. Tuntuu, että tämän kesän aamut on lähtenyt käyntiin pääasiassa vedellä, jääkahvilla, turkkilaisella jogurtilla, pähkinöillä ja manteleilla, hunajalla ja hedelmillä. Kuinka vakiintunut aamupala sinulla on? Välillä tulee keitettyä kaurapuuroa, mutta todennut useasti että puuro sopii paremmin minulle iltaan kuin aamuun. Kaurapuuron jälkeen iskee nopeasti nälkä sekä nuupahdus ja sitä tunnetta ei kukaan toivo aamun ensimmäisille tunneille. Tänään(kin) skipattiin puuroaamiaiset koska energiaa saisi luvan riittää kotona kaaoksen taltuttamiseen. Makuuhuoneiden vaihto operaation jälkeen on taas homma karannut niin lapasesta, että ajatukset jouluksi valmista on muuttumassa hitaasti, mutta varmasti ajatuksiksi loppuelämän projektista. Niin ne tilanteet muuttuu.....   

Kaunista torstaita!
Heidi

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Freesiat


Kuka laittaa lomalla kellon soimaan ennen seitsemää? Allekirjoittanut, ainakin välillä. Koko kesä on mennyt sellaisella vauhdilla, että ei ole tosiaan kerinnyt istahtelemaan koneen ääreen "vain" lukemaan muiden blogeja. Tämä aamu on ollut pyhitetty blogiseikkailuille, ihanien kuvien katselulle, useammalle lasilliselle jääkahvia. Kofeiiniöverit kolkuttelee jo ovella, mutta mieluummin överit kuin vajarit :) Loikataan nyt kuitenkin kahvista kukkiin ja tarkemmin vielä freesioihin. On muuten sellainen kukka joka on mulla ehkä aikaisemmin eksynyt ainoastaan yksittäisinä kukkakimpuihin. Nyt taas yhtä kokemusta rikkaampana, ymmärrän että freesiat voi ostaa ihan vaan sellaisenaan. Antaa niiden keikistellä, keimailla, kaartua minne sattuu ja levittää kotiin ihanaa tuoksua. Ilman kilpailua muiden kukkakavereiden kanssa. Onnistuin kasvattamaan pikkuriikkisistä sipuleista muutaman freesian koristamaan puutarhaa ja olinkin iloisesti yllättynyt. Olen aina ajatellut, että niitä olisi kauhean vaikeaa kasvatella suomen oloissa. Tai että tarvittaisiin vähintäänkin hurjaa kasvihuonekasvatusta minkäänlaisen tuloksen saamiseksi. Ensi keväänä pikkusipuleita istutellaankin moninkertainen määrä. Taustalta kuuluu sen verran kinastelun ääniä, että erotuomaria taidetaan tarvita puhaltamaan peli poikki. Heikunkeikun!


Heidi

tiistai 5. elokuuta 2014

Pihkassa piparminttuun

Tästä on muodostumassa tämän kesän lempijuoma jääkahvin rinnalle. Autotallin takana kasvaa villiintynyttä piparminttua. Lapset tykkää pureskella lehtiä kun suuhun jää heti raikas maku ja vie kuulemma mennessään pahimman karkinhimon. Ehkä pitäisi itsekin keskittyä enemmän tuohon lehtien pureskeluun. Juoman tekeminen on helppoa kuin hengitys. Kourallinen piparmintun lehtiä, lehtien päälle kiehuvaa vettä, hiukan hunajaa, sekoita varovasti ja kannu yöksi jääkaappiin. Muista laittaa samalla jääpaloja pakkaseen niin saat heti aamusta pirtsakan aamuteen. Nautitaan vielä hetki helteistä (sanoo täällä yksi varomaton punanahka), ei aikaakaan kun kohta tulee jo taas räntää vasemmalta ja oikealta.


Heidi

perjantai 1. elokuuta 2014

Raaseporin linnanrauniot

Ajetaan Karjaalta muutamia kilometrejä melko mutkaista tietä, jätetään auto joen varteen parkkiin ja pienen kävelymatkan päässä näkyy silokallion päällä jyhkeät linnan rauniot. En nyt ala tähän kirjoittamaan linnan historiaa, mutta ketä se kiinnostaa (ja kiinnostavahan se on :)) niin tästä linkistä pääset lukemaan lisää. Raunioilla käytiin retkellä jo kesäkuussa ja pienet retkikuulumiset löytyikin jo instan puolelta. Matkalla linnanraunioille oli heinät laitettu seippäille. Siinä sitä oli muka kaupungissa  kasvaneille lapsille ihmettelemistä. Heinäseipäät ei ole entuudestaan tuttuja juttuja ja lasten mielestä ne olikin peikkojen koteja. Heinäthän kuuluu olla käärittynä jättiläismuuraihaisten munien näköisiksi valkoisiksi muovisiksi pakkauksiksi. Linnanrauniot sai lasten mielikuvituksen laukkaamaan aika villinä. Ensin oli mielessä mitä kaikkea Merlinissä tapahtui ja mistä kaikista rei'istä oli ammuttu tykillä. Miten on voitu elää niin pienessä pihapiirissä tai mistä löytyisi vankityrmä. Tornissa vietettiin varmasti juhlia tai tähyiltiin joka suunnasta tulevia merirosvoja. Mene ja tiedä, seinät ei kerro oikeaa tarinaa joten kuuntelin lasten mielikuvitusseikkailuja oikein mielelläni. Ihmetystä herätti tietysti se, että kuinka linna oli ylipäätään rakennettu, se kun oli aikojen alussa vielä veden ympäröimä. Aikaa on vaikea ajatella taaksepäin 1300-luvulle kun toisinaan on vaikea jäsennellä mitä kaikkea on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ihanaa kuitenkin, että tällaisia paikkoja on jäljellä. Jos olet matkalla Tammisaareen tai Hankoon niin retki raunioille ei tee isoa lenkkiä reissuun. Ei aikaan eikä matkan pituuteen. 


Ihanaa alkanutta elokuuta! Joku täällä höpisee kymmenistä vuosista, mä en edes ymmärrä mihin heinäkuu katosi :D
Heidi

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails