torstai 30. lokakuuta 2014

I ♥ Huonekuusi

Marraskuu kolkuttelee ovella ja ulkona on kuulaan kirkas päivä. Aamulla raaputeltiin kuurat auton ikkunasta ja lapset ihmetteli, että koskas se ensimmäinen adventti on. No ei todellakaan kaukana kun sen ääneen sanoi, joten kai sitä uskaltaa jo hiukan fiilistellä joulua. Supersuloisen huonekuusen nappasin eilen kukkakaupassa käydessäni. Tarkoitus oli kyllä hakea jotain pienilehtistä ja rungollista joka sopisi olohuoneen pöydälle, mutta tämä hurmasi mut ensinäkemältä. Tosin olohuoneen pöydälle pääsi tämäkin kun korkeutta oli vain parikymmentä senttiä. 
Kotoa löytyy yksi isompikin huonekuusi joka kuin ihmeenkaupalla on edelleen hengissä ja puskee uutta vihreää. Ihan muistutukseksi itselleni ja muille huonekuusesta haaveileville, älä istuta sitä uudelleen mustaan multaan. Köpelösti meinas käydä :D Olohuoneen pöydälle on päässyt myös kirppikseltä löytyneet ruskeat lasit. Vanha inhokkiväri on tainut jäädä kylään pidemmäksikin aikaa. Kohta täytyy varmaan kavuta vintille hakemaan ruskeat pullot seuraksi :)
Nyt hyppään kamerani kanssa autoon ja suuntaan Tammisaareen. Ihanaa syyspäivää sinulle!
Heidi

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Napa paljaana

ja paljon muita hauskoja muistoja. Tarkoituksena oli ensin kirjoitella hiukan joulusta. Kävin kukkakaupassa ja sieltä tarttui mukaan pikkuruinen huonekuusi joka vilahti jo instassakin. Sen pikkuruisen kuusen myötä alkoi sitten mielikin askarrella tosiaan niissä jouluisissa jutuissa. Aloin koneella selailla  vanhoja joulukuvia ja loppujen lopuksi päädyin katselemaan kaikenlaisia kuvia. Täällä on nyt hörötetty yksinään vedet silmissä ja ajattelin jakaa yhden näistä kuvista teidänkin kanssa. Tämä taitaa olla kolmen tai neljän vuoden takaa. Nyt on nuorimmaisella murupullalla hiukset kasvaneet peffaan asti ja napakin pysyy pääasiassa piilossa. 

Iloista keskiviikkoa sinulle.
Heidi

maanantai 27. lokakuuta 2014

Carrot cupcakes

Porkkanakakku tai tässä tapauksessa kuppikakut on mulla selkeästi syksyn ja talven juttu. Harvemmin tulee mieleen keväällä tai kesällä leipoa tätä mausteisen mehukasta herkkua. Silloin kaipaan raikkaampia leipomuksia, mutta näin syksyn/talven aikaan mausteiset maut on aikas mukavia. Kivan kakun halloweeniin saat tästä muovailemalla oranssista sokerimassa koristeeksi kurpitsan tai leikkaamalla pikkuruisia lepakoita coctailtikun nokkaan. Jouluunkin kakku taipuu kivasti lisäämällä vaikka piparkakkumausteta oman maun mukaan. 

Carrot Cupcakes
1 iso kakku tai 9 isoa kuppikakkua

3 kananmunaa
3 dl intiaanisokeria 
(tavallinen tai fariinisokerikin käy)
3 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl kanelia
n.1 tl tuoretta raastettua inkivääriä
ripaus suolaa
1 1/2 dl auringonkukkaöljyä
 tai sulatettua voita
4 1/2 dl raakana raastettua 
porkkanaa

Tuorejuusto-sitruunakuorrute

60 g pehmeää voita
4 dl tomusokeria 
1 tl vaniljasokeria
1 pestyn sitruunan kuori
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1. Kuumenna uuni 150 asteeseen
2. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi
3. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja kääntele seos  munavaahtoon
4. Lisää öljy/voisula ja porkkanaraaste
5. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan, jonka halkaisija on 24 cm tai sitten yhdeksään suurempaan kuppikakkuvuokaan.
6. kypsennä kakkua/kuppikakkuja noin 50-55 minuuttia. Kokeile välillä kypsyytä tikulla. Tikku ei saa jäädä tahmaisesksi.
7. Jäähdytä kakku

Tuorejuusto-sitruunakuorrute

1. Vatkaa kaikki ainekset sileäksi seokseksi
2. Levitä kuorrute kakun päälle.
Nyt on niin päiväkahvin aika. Jääkaapissa taisi olla vielä kuppikakkukin jäljellä.Nomnomnom...

Iloista alkanutta viikkoa.
Heidi

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Lakanoista ja lakanoiden vierestä

Voihan nenä, että postaukset laahaa taas perässä kuin pulkka hiekkatiellä. No, toiset viikot on vaan kiireempiä kuin toiset ja sille ei vaan mahda mitään :) Jouluun ei ole enää kuin 59 päivää. Toiset huokaisee onnesta (mii tuu!!) ja toiset haluaa kirmaista karkuun kuuraisille pelloille. Vai oliko se palmujen alle....? Kuinka vaan, nämä Maijan ihanat lakanat sopii niin pukin konttiin tai vaikkapa sinne palmujenkin alle. 
Tässä samalla huikkaan kiitokset kaikille eilen tapaamilleni blogisiskoille. Aika leppoisa meininki ja iloinen puheensorina täytti Ravintola Sipulin talvipuutarhan. Omat mehut oli kyllä puserrettu niin loppuun kuluneesta viikosta johtuen, että ihan iloisin mielin lähdin junalla kotiin take away-sushien ja uuden joululehden kanssa. Tänään päivällä tuntuu olevan mittaa kellon siirtojen johdosta vaikka kuinka. Kohta voikin sytytellä kynttilät, alkaa jo kummasti hämärtää eikä kello ole vielä neljääkään. Koko päivä on mennyt iloisesti pyjamassa (kylläkyllä:D)nautiskellen lasillisen hyvää viiniä, välillä sohvalla löhöillen murupullat kainalossa ja kokaten. Sunnuntait ilman suunnitelmia on kyllä ihania. 

Ihanaa sunnuntaita sinulle, muistithan siirtää kelloa juhannusta kohden.
Heidi

tiistai 14. lokakuuta 2014

Ilonaiheita


  Ihanaa kun aurinko vielä vilahtelee kirkkaana taivaalta ja olohuone kylpee valossa ja viimeviikolla ostetut ruusut jaksaa vielä kukkia.  
Sohvalla tyynyt ja viltit on aina enemmän mullinmallin kuin järjestyksessä, mutta kaikki tuntuu viihtyvän. Olkoon se siis tärkeysjärjestyksessä ykkönen, kakkosena tulkoon ne siistissä järjestyksessä oleva tyynyt ja viltit.
Kohta voi nostaa joululehdet lehtipinon päällimmäisiksi ja samalla kai sieltä voisi muutaman lehden myös karsia. Vaikka kohta  alimmat lehdet taitaa olla retroa ja vintagea ja sisustusideat ovat lähteneet uudelleen kiertoon. Ja eipä käy vanhassa talossa nurkasta veto kun lehtipinot eristää sen tehokkaasti :)
Kadun vaahteroissa toistuu olohuoneen ikkunoiden keltainen vielä hetken aikaa.
Illan hämärtyessä on ihana polttaa kynttilöitä ja kaapissa odottaisi myös jo glögi, jokohan sitä kohta voisi lämmittää. Viimeistään viikonloppuna haravointitalkoissa. Tällä hetkellä poskia lämmittää tymäkästi inkiväärillä maustettu vihersmoothie.
Huomenna piipahdus Helsinkiin, veljen kanssa syömään ja turisemaan. Se vasta iloiseksi tekeekin!

Iloista alkanutta viikkoa sinulle.
Heidi

lauantai 11. lokakuuta 2014

Puikoilla

Niin varmasti kun syksy tulee joka vuosi niin yhtä varmasti alkaa villasukkien neulominen. Samalla syksyn värit ulkona huijaa ostamaan näitä aika muhevia värejä. Jossain vaiheessa olin aivan varma, että sain tarpeeksi sinapin väristä, mutta miten sekin tuntuu nyt taas oikein kivalle. Pitkän tauon jälkeen sormet tuntuu jäykiltä, tosin ne notkistuu äkkiä vanhasta lihasmuistista ja katseen voi nostaa puikoista jo välillä vaikka telkkuun. Suoraa on aina helppo tikuttaa, mutta kun kantapään kohdalle pääsee niin joka kerta alkaa se kantapään tavaaminen lankavyötteestä. Miten se voi olla niin hukassa. Muistan kun äiti neuloi meille pienenä putkisukkia. 2 oikein 2 nurin alusta loppuun niin, että oikea ja nurja lähti kiertämään sukkaa ja sen ansiosta pysyivät hyvin jalassa. Siihen loppuisi jokavuotinen kantapään miettiminen, mutta toisaalta pieni aivojumppa ei kai ole kovin pahasta :) 
Rentouttavaa lauantaita.
Heidi

perjantai 10. lokakuuta 2014

Hortensia

Eilisistä keltaisista hiukan syvempiin sävyihin. Kävin kukkakaupassa tarkoituksena ostaa joku pirtsakan värinen kukka maljakkoon ilahduttamaan kotiintulijoita. Sen sijaan kotiutuikin tämä muhkean kokoinen hortensian oksa aika merkillisissä väreissä. Vihreää, liilaa ja melko voimakasta sinistäkin pilkottaa sieltä täältä. Sitten alkoi leikityttää. Maljakko sai siirtyä kuuvaamisen ajaksi takavasemmalle ja valkoinen tausta sai väistyä mustan kartongin tieltä. Ja tottahan näitä oli pikkuisen käsiteltäväkin ja siihen leikkiin kun ryhtyy niin kuvia voisi viilailla loputtomiin, useita tunteja ainakin. Perhe-elämän kannalta on nyt ihan parasta, että laitan nämä nyt vaan suosiolla blogiin ja menen tekemään ruokaa koska oma vatsa ainakin kurnii. Täytyy kyllä ihmetellä, että aikuinen ihminen ei pärjää kukilla, puolikkaalla ruisleivällä ja salmiakkipääkalloilla koko päivää.
Oikein ihanaa alkavaa viikonloppua sinulle!
Heidi

torstai 9. lokakuuta 2014

Keltainen syksy

Onko tämä syksy poikkeuksellisen keltainen vai näenkö tänä vuonna vain keltaisen paremmin kuin ennen. En tiedä, mutta tykkään ihan hurjasti tästä taianomaisesta keltaisesta joka loistaa aurinkona silloinkin kun aurinko on piilossa. Tästä on hyvä jatkaa huomiseen ja tulevaan viikonloppuun.







Heidi

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Aamukahviseuraa

Niin hauskaa kun lasten seura onkin niin parin kahvikupposen verran vietetty aika  ystävän seurassa on välillä enemmän kuin tervetullutta. Ei tarvitse kokoajan olla ojentamassa kaakaota, maitoa, margariinia, leipää tai luututa kyynärpään tönäisemää teemukillista lattialta. Saa jutella rauhassa kenenkään keskeyttämättä ja päivittää kuulumiset oikein kunnolla. Jutella niitä aikuisten asioita ilman muutamaa korvaparia jotka tehokkaasti imee itseensä joka sanan.  Arjen luksusta.  

Ihania arkisia hetkiä sinulle.
Heidi

maanantai 6. lokakuuta 2014

Pienet iki-ihanat hetket

Arjen pieniin iki-ihaniin hetkiin ei tarvita sirkusta, taikuria tai poppakonsteja. Tarvitaan vain pieniä ohikiitäviä hetkiä, hetkiä jolloin tulee tehtyä jotain normi arjesta poikkeavaa. Usein ne ohikiitävät hetket naurun remahduksineen, punastuvine poskineen ja oivalluksineen on niitä ihan parhaita. 
Pieniin iki-ihaniin hetkiin kuuluu lapsen kädet kaulan ympärillä. Hyvän yön suukon jälkeen lausutut sanat: "Sä oot kaikkein paras äiti" Pieniin iki-ihaniin hetkiin ei kuulu ainoastaan saaminen, vaan myös antaminen. 
Tänään pääsin yllättämään murupullat saamillamme Aino uutuus jäätelöillä joiden maukuina ovat suklaa, vanilja ja mustikka. Meidän suosikkimauksi valikoitui täyteläinen suklaa. Iki-ihanaa ilman turhia kastikkeita, rouheita ja muruja. Ainoastaan samettisen pehmeää, suussa sulavaa, selkeää suklaata.  
Pieniin iki-ihaniin hetkiin kuuluu myös se kun joku maku vie kauas lapsuuteen. Sinne suklaajäätelö vie minut. Sinne missä äiti kävi säännölisesti pakkasella sekoittamassa ensimmäistä kertaa tekemäänsä jäätelöä että siihen ei olisi muodostunut jääkiteitä. Siskon kanssa käytiin pakkasella aina siinä välissä omien lusikoiden kanssa, ei sekoittelemassa vaan maistelemassa, kiteitä tai ei, se oli niin hyvää kuin lapsen suussa voi vain jäätelö maistua. Samalla jännitettiin tuleeko siitä ihan oikeasti oikeaa jäätelöä.
Aino-jäätelön uutuudet on pakattu käteviin 480 ml:n kartonkipikareihin. On muuten ihan paras purkkikoko kun haluaa pyjamassa käpertyä sohvan nurkkaan viltin alle, kaveriksi ei tarvita muuta kuin lusikka, hyvää seuraa ja vielä parempi leffa. Tai sitten vaan sitä parasta seuraa ja kaksi lusikkaa. Mieltä ilahduttaa myös jäätelön luontaiset maut ja värit. Jäätelöt ovat myös laktoosittomia. 

Tähän loppuun haastan vielä ihanan kulinaristin jonka ruokajutut ispiroivat minua aina uudestaan ja uudestaan. LUMO, mikä on sinun mielestäsi yksinkertaisesti iki-ihanaa? Jos vastaat haasteeseen, ovellesi koputtaa lähetti mukanaan jäätelömaistiaiset :)

Nyt toivotan kaikille oikein iki-ihanaa yötä, se sininen hetki meni jo. Huomenna nautitaan taas huikean kullankeltaisesta syksystä.

Heidi 

Blogiyhteistyö | Aino-jäätelö

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails