perjantai 12. helmikuuta 2016

Verson verran lähempänä kevättä

Mikään vihreä ei tunnu tällä hetkellä niin hyvälle kuin nopeasti versova herne. Kaunis katsella ja maukas salaateissa sekä leivän päällä. 
 Eilen lumettomissa kukkapenkeissä kurkisteli terhakkaat kevätvuohenjuuren alut ja krookukset. Tänä aamuna maa olikin jo valkoisen märän lumen peitossa. Aika tarkkaan vuosi sitten nautittiin kahvit aurinkoisella terassilla ja vesi lorisi iloisesti räystäistä. Mutta ei anneta säiden masentaa. Nyt on vaan kurotettava herneen verson lailla valoa ja kevättä kohti.
Ilolla loppuviikkoon!
Heidi

2 kommenttia:

  1. Hei ja kiitos ihanasta ja kannustavasta postauksesta, täytyy kurottaa kohti valoa niinkuin nuo pienet suloiset herneenversot!!
    XX ''Yksi talvimasennuksen syövereissä piehtaroiva'':-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Päivi, muuta mahdollisuutta ei ole :) Pari vuotta sitten tein sellaisen syväsukelluksen että oikein säikähdin. Nyt on ollut helpompaa, siinä on auttanut D- ja B12-vitamiinit ja se, että "etsin" aurinkoa pienistäkin asioista. Tämä harmaa helmikuu on kyllä petollinen. Nyt pitäisi pakkasen nipistellä poskia ja auringon paistaa kirkkaana. Mutta valoa kohti mennään, kyllä tämä iänkaikkinen syksy loppuu jossainvaiheessa. Voimia ♥

      Poista

Ilahdun jättämästäsi kommentista ♥

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails