Kuin ei milloinkaan, vai kuinka se vanha sananlasku menikään. Vihdoin siis muutama hassu kuva muistojen täyteisestä Äänisilta konserttikiertueesta. Pitkän junamatkan jälkeen saavuttiin peffat kohtuullisen puuduksissa Kemiin. Vielä tavaroiden kanto juna-asemalta Merihoviin jossa vähän väsähtäneet matkaajat otettiin lämpimästi vastaan. Lepo olikin tarpeen koska seuraavana päivänä olikin jo konsertti Kemin kulttuurikeskuksessa ja lumilinnassa käyntiä. Onnekseni kerkesin tapaamaan serkkuni ja tätini samalla reissulla. Terkkuja vaan hurjasti sinne. Toivottavasti nähdään taas pian. Orkesterin harjoitusten aikaan kerittiin leikkiä tovin turistia ja päivitellä ehkä kauneinta kirkkoa ikinä ja myöskin leveimpiä katuja ikinä. Ainakin näin talvella ne tuntuivat aivan hulvattoman levyisiltä ja Kemin kaupungin sivuja lueskeltuani onkin helppo uskoa että katu ei ole vain kulkuväylä vaan monikäyttöinen tila jossa kulkea, kohdadata toisena ja viettää aikaa.
Lumilinnassa vierailtiin koko porukalla. Ulkopuolella mielessä kävi pienoinen ajatus, että tämäkö se nyt oli. Muutama hassu lieriö. Mutta sisäpuoli olikin jotain aivan muuta. Satumaisen kaunista. Vieläkin huokailuttaa se ihana rauha mikä sielä lumilinnan sisällä oli. Kauniita lumiveistoksia, ääntä vaimentava lumi, pehmeä valo ja ylipäätänsä vain se lumi. Täältä lähtiessä tuntui että oltiin tarvottu jo puoli vuotta rännässä ja loskassa :)Jos aika ei olisi ollut rajana ja siirtyminen Rovaniemelle edessä Kemissä olisi ollut paljon enemmänkin katsottavaa. Mutta lämmin suositus kyllä näin pienellä otannalla. Jos ei muuta niin käykää ihmettelemässä prinsessalinnamaista kirkkoa ja seuraavana talvena lumilinnaa.
Talvi on onneksi jo taittumassa kevääksi. Tosin nyt näyttää tulevan taivaan täydeltä lunta, mitä ihmettä! Olisikohan jo viimeiset? Näiden kuvien myötä sanon heipat talvelle ja tervetuloa keväälle.
Reipasta alkanutta viikkoa sinulle!
♥
Heidi
