lauantai 11. lokakuuta 2014

Puikoilla

Niin varmasti kun syksy tulee joka vuosi niin yhtä varmasti alkaa villasukkien neulominen. Samalla syksyn värit ulkona huijaa ostamaan näitä aika muhevia värejä. Jossain vaiheessa olin aivan varma, että sain tarpeeksi sinapin väristä, mutta miten sekin tuntuu nyt taas oikein kivalle. Pitkän tauon jälkeen sormet tuntuu jäykiltä, tosin ne notkistuu äkkiä vanhasta lihasmuistista ja katseen voi nostaa puikoista jo välillä vaikka telkkuun. Suoraa on aina helppo tikuttaa, mutta kun kantapään kohdalle pääsee niin joka kerta alkaa se kantapään tavaaminen lankavyötteestä. Miten se voi olla niin hukassa. Muistan kun äiti neuloi meille pienenä putkisukkia. 2 oikein 2 nurin alusta loppuun niin, että oikea ja nurja lähti kiertämään sukkaa ja sen ansiosta pysyivät hyvin jalassa. Siihen loppuisi jokavuotinen kantapään miettiminen, mutta toisaalta pieni aivojumppa ei kai ole kovin pahasta :) 
Rentouttavaa lauantaita.
Heidi

15 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Sari, tykkään kanssa näistä syksyisistä sävyistä :)

      Poista
  2. Siisti kantapää! Minäkin joudun tavaamaan ohjeesta kantapään, sen verran harvoin tulee sukkia tehtyä. Mun äiti tekee yleensä sukat meidän perheelle, joten ei ole tullut automaatiota tuosta hommasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Nonna, kyllä sitä pyöriteltiinkin :D Eikä kyllä kestä lähempää tarkastelua, mutta seuraava sitten paremmin :) Iloista viikonlopun jatkoa!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Heippis KahviKaneli, niin munkin mielestä :D

      Poista
  4. On kyllä onnistunut ja ihanan syksyinen väriyhdistelmä! :) Meillä kotona äitiin on iskenyt sukankudontainnostus, ja olen joutunut parinakin iltana puhelimessa opettamaan kantapäätä jotakuinkin silmukka kerrallaan. Itsellä se on aika automaatio jo, mutta pelkästään sanallisesti selittämisessä on omat haasteensa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos Lotta :) Juu tää neuloosi on aika paha tauti ja vie äkkiä mennessään! Voin vaan kuvitella, että on aika haasteellista neuvomista :D

      Poista
  5. Ihanaa, kun joku osaa. Minä en osaa kutoa, paitsi kaulahuivin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Reetta :) Onhan se huivikin oikein huipputarpeellin ja siitä on hyvä jatkaa harkkoja jos innostusta riittää :)

      Poista
  6. Kutominen on hyvin rauhoittavaa, joku on sitä verrannut meditointiin. Kyllähän se vapauttaa ajatukset ja jos tekee jotain hankalaa kuviota, joutuu keskittymään ja laskemaan silmukoita, jää muut murheet taka-alalle. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista

Ilahdun jättämästäsi kommentista ♥

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails