maanantai 22. syyskuuta 2014

Onnenhetkiä

Eilen oli kyllä sydän pakahtua.
On kulunut aika lailla kaksi vuotta siitä kun lonkasta kuului ikävä pamahdus lentokentällä otetun äkkispurtin johdosta. Tukholmaan kun päästiin ensimmäinen osoite oli apteekki ja ostoslistalta löytyi kipulääkkeitä sekä kylmägeeliä. Ei auttanut kipulääkkeet, ei kylmägeelit eikä moni muukaan asia. Alkoi pitkät unettomat yöt jolloin heräsin siihen, että jalka ei tottele aivojen käskyjä kun oli aika kääntyä selinmakuulta kyljelleen. Aina oli pakko nousta istumaan, ottaa kaksin käsin jalasta kiinni ja siirtää se oikeaan asentoon. Lääkärikäyntejä, hermoratatutkimus, lonkkien kuvaaminen, itkupotkuraivareita, taas lääkärikierrosta ja aika ämpärillinen kipulääkkeitä. Onnekas olin kun pääsin lääkärille joka oli tehnyt enemmänkin taustatyötä asiakkaastaan ja joka totesi että fysiosta voisi olla tässä vaiheessa apua. Ja kun sain itse valita fysion otin samantien yhteyttä Leenaan jonka kanssa olin tehnyt yhteistyötä aikaisemminkin. En kyllä vielä silloin arvannut, että jonain päivänä haluaisin tirauttaa (tuska)hien lisäksi pari kyyneltä vadelmanpunaiselle hierontapöydälle. Saattaa olla, että mieli teki vähän purra myös pöydän reunaa. 
Aika äkkiä fysiossa alkoi selviämään mitä on lihaskalvot ja etenkin niiden hieronta. Miten pieni kevyt kosketus voi tuntua todella kivuliaalta. Muutama käyntikerta kuitenkin avasi lonkan lisäksi pään sisäistä maailmaa ja heräsi ajatus siitä, että tätä ei ehkä kestä loputtomiin. Tai ei tähän ainakaan kuole jos ei nyt aina kivaakaan ole. 
Muutamia kuukausia meni, että pisin kävelylenkki oli 300 metriä. Siis sellaista normaalia, mutta aika varovaista kävelyä. Tämän jälkeen jalka ei enää koukistunut lonkasta kuin pakottamalla. Hierontojen jälkeen matka pidentyi jo viiteen kilsaan josta sain jo aikamoisia kiksejä. Mutta se oikein kunnon hiki, lihasten väsyttäminen, raukeus. Nämä jäi vielä uupumaan, vauhdilla ei nimittäin juurikaan herkuteltu. Vieläkin oli pahaa lonkan jäykistymistä. Leenan neuvosta ostin pilatesrullan joka onkin aivan paras apulainen ja ahkerassa käytössä. Veljen neuvosta myös tennispallot on kovassa käytössä samoin erilaiset rentoutusharjoitukset. Niin ja paljon venyttelyä.
Aloitin noin kuukausi sitten reilumman vitskujen syönnin kun ajattelin, että joku tulee taas ja lyö nuijalla syksyn mun aivoihin ja vajoan koomaan. Siitähän herätään sitten samaan aikaan kun muumit talviunilta. Sattumaa tai ei, ei juurikaan mieli paini kaamosmasennuksen parissa ja yhtäkkiä 5-6 kilsan lenkit alkoi tuntumaan lonkassa aika hyvältä. Kireys on vähäistä ja lähtee pois venyttelemällä. Eilen lähdin omasta mielestä ystävien kanssa aika extremeen kokeiluun ja tarkoituksena oli kävellä 14 kilometrin lenkki suositun lintujärven ympäri. Hiukanko jännitti ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Matkaan lähdettiin, puolessa välissä tuntui  oikein hyvältä, lihakset teki töitä, tuli hiki ja punaa poskille. Mikä parasta lopussakin tuntui hyvältä ja jostain hiipi se ihana, hiukan euforinen olotila. Lenkin jälkeen vähän ruokaa ja tytsyjen kanssa vielä kierros uimahalliin. Nyt uskallan jo toivoa lisää hikisiä lenkkejä ja hyvällä tavalla kipeitä lihaksia. Ilta toi ihanan raukeuden tullessaan ja kyllä oli sydän pahkahtua onnesta. Vai johtuikohan se sittenkin Parkkosen pakaroista TTK:ssa....

Ihanaa alkanutta viikkoa jokaiselle!
Heidi
  

4 kommenttia:

  1. Voi kurjuus. Onneksi tilanne on jo parempi. Peukutan sille, että hyvä suunta jatkuu. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Anonyymi ja Tuire :) Itse uskon vahvasti, että pahin olisi jo takana ♥

    VastaaPoista

Ilahdun jättämästäsi kommentista ♥

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails