Tai ainakin yksi ja puoli aamua:) Ihanaa kun aurinko paistaa ja oikeasti näyttää edes pienen pilkahduksen syksyn kauniimmasta puolesta. Pääasiassa mä vaan hajoon tähän kosteuteen, kuraan, märkään, pimeään (no kynttilät auttaa vähän) ja kylmään. Tätä ei kyllä pelasta mikään muu kuin joulun odotus ja muutama to do -listalta toteutettava asia. No, ehkä suklaakin hieman lievittää tätä tuskaa ;)
Täällä tämä äiti muuten toimii vielä täyspäiväisenä viihdytystoimistona kun isommat sisarukset lähti eskariin ja kouluun. Kuvittelin, että tämä pienin höpö joka ennen tätä suurta mullistusta leikki hyvin itsekseen olisi jatkanut samaa rataa. Noup, mutta ehkä tilanne rauhoittuu viimeistään teininä kun murunen ei halua leikkiä äitinsä kanssa enää siamilaisita kaksosta. Kuinkas teidän höpöset on sopeutunu uuteen tilanteeseen?
Aurinkoisia aamuja toivotellen
♥
Heidi
