Pelkän arjen pyörittäminen vie joskus niin lujaa, että aina ei itsekkään tiedä mihin suuntaan on menossa. Joskus olisi vaan hyvä painaa jarrua, opetella sanomaan ei, olla välittämättä pyykkipinoista, pölykoirista ja hiekasta eteisessä. Niinä päivinä kun kattila kiehuu yli, kansi kolisee ja puuro palaa jo hellalla, laitan silmät hetkeksi kiinni, muutama rauhallinen syvä hengitys, haen mielen sopukoista onnellisia muistoja. Tuntuu heti paremmalta, vapaammalta. Ei tosin onnistu aina, mutta useimmiten ja harvemmin tulee enää kiireessä äkkipysähdyksiä, ennemminkin pehmeitä laskuja :)
♥
Heidi
