Mielikuvat ei vastaa aina todellisuutta. Tätä pöytäliinaa on askarreltu tunteella ja takuulla niin kantapään kautta, että voisi luulla olleensa ensimmäisen kerran minkään koneen/materiaalin kanssa tekemisissä. Aluksi huolittelin kaikki reunat saumurilla, koska ajattelin että pellavan värinen reuna saisi jäädä esille. Juu, ei ollenkaan hyvä. Sen jälkeen sitten muutama kilometri suoraa saumaa, että saatiin tämä päähänpisto piiloon : ) Seuraava erehdys olikin sitten jo koitua kohtalokkaaksi. Luulin nimittäin, että haluan oikein pitkän liinan. "Sovituksessa" sitten kävi ilmi ettei se ollut ollenkaan hyvä ajatus. Sakset vaan kauniiseen käteen ja leikkaamaan neljä huolella laskostettua kerrosta irti. Koska liina pieneni huomattavasti olikin rimpsureunaa ihan liian pitkästi ja kulmatkin jo ihan väärillä kohdilla. Koitimpa ladata koneellekin kuvaa leikellystä liinasta, mutta taitaa bloggerikin sen verran tuntea myötähäpeää, ettei suostunut kuvaa koneelle siirtämään :)
Kaikista kömmähdyksistä huolimatta olen oikein tyytyväinen valmiiseen liinaan. Vielä on revittyä kaitaletta jäljellä, mutta niistä sitten jotain muuta toisella kertaaa. Nyt riittää rimpsut vähäksi aikaa :)
Pieni periaatepäätöskin tuli tuossa ommellessa tehtyä tai oikeastaan kaksi:
1. Tätä liinaa ei silitetä, siinä saa olla ryppyjä
koska muuten silittäjälle tulee ryppyjä
2. Kahvitahrat jotka eivät lähde pesussa irti
saavat päällensä valkoisen tilkun joka tikataan kiinni valkoisella langalla
Kaiken edellisen kokeman perusteella tätä ei edes pitäisi edes ajatella, mutta vielä tekisi mieli painaa johonkin kohtaan numero 24. Miksi? No, tällä numerolla varustettu pesulamerkintä löytyi riekaleiksi revityistä lakanoista :D
Oikein mukavaa sunnuntai - iltaa
ja alkavaa viikkoa sinulle!
♥
Heidi
