Vihdoinkin on lokerikon ovet auki. Pitkään odotukseen ei tietysti ole vaikuttanut mikään muu kuin ja ainoastaan oma saamattomuus. Onhan se aika homma ruuvata ovi irti, ottaa mukaan ainokainen avain joka kaapista löytyi ja kiikuttaa ne lähimmälle lukkosepälle.
Lukkoseppä osasi heti kertoa, että yleisavaimen teko onnistuisi lähes 100 %: n varmasti.
Samantien hän alkoi lukkoa purkaa ja hitsi kun se kävikin kätevästi. Osasi siinä samalla kertoa, että lukko on ainakin 50 vuotta vanha. Hauskaa oli availla ovia kun kaappeja kantaessa oli jo kuulunut pientä kolinaa.
Virkailijakerhossa on ainakin pelattu pingistä kaiken muun virkistystoiminnan ohessa :)
Mitäköhän tämä numerosarja tarkoittaa? Toivottavasti ei ole ollut vuoronumero tai sijoitus. Vai voisiko olla kerholle ostettu 592:n pingismaila.....
Perjantaipullosta pieniä arvailuja olikin :)
Mutta se, että näin tuhdin väriset ja hajuiset ( no pitihän sitä nuuhkaista :)) iloliemet.
Enpä ihmettele, että vielä on tilkka pullon pohjalla. Jo pelkkä väri antaa aavistaa kamalan päänsäryn.
Yhden oven takaa löytyi myös diplomi jonka on saanut reipas Runar 23.3.1979 kerhon kuntoiluillassa.
Tämän suurempia salaisuuksia tämä lokerikko ei sisälleen kätkenyt vaikka sillä olisikin varmasti muutama salaisuus kerrottavana. Ihanaa kuitenkin päästä siivoamaan lokerot ja täyttämään ne uusilla tarinoilla.
Huomenna kurvaan lukkosepälle hakemaan puuttuvan oven ja melkein tekisi mieli suikata suukko poskelle. Niin onnellinen olen avautuneista ovista :)
Leppoisaa keskiviikko iltaa!
Terkuin Heidi
