Oikein pitkään harkittu sellainen. Mutta miten ihmeessä toteutus voi kestää välillä niin mielettömän kauan. Tuskin tästä olisi vieläkään valmista tullut ellei Karin olisi mulle näitä nahkaremmejä eilen surauttanut. Oikein lämmin kiitos siitä sinulle. Onneksi osui vielä lukkosepän liike kävelymatkan varrelle niin ei vaan voinut enää keksiä yhtäkään tekosyytä millä tätä(kin) pikkuista projektia olisi voinut venyttää. Ei mennyt ihan kahtakaan vuotta siitä kun tein kaapin paikka postausta ja siellä jo haaveilin nahkaisista vetimistä. Siellä muuten näkyy kaapin entinen sähäkkä karkkipinkki ja ruokahuoneen entinen väritys. Pitkän odotuksen ja monen mielessä kuvitellun kerran jälkeen nahkaiset rivat on just niin mieleiset kuin ajattelinkin. Tuovat sopivasti rentoa särmää pehmeisiin kaariin ja koukeroisiin kuvioihin.
Näillä kuvilla toivottelen sinulle oikein hyvää ja rentoa viikonloppua.
♥
Heidi
