ja heinää ja keppejä. Ettei nyt ihan kalavaleiksi menisi niin tuli yksi pieni ahvenkin joka vapautettiin takaisin veteen.
Aika huiske pikkuveneessä kun vaari virvelöi ja tytöillä oli teleskooppivavat sekä pilkit. Mä sain kunnian toimia matovastaavana, siiman selvittäjänä ja karkkipussin vartijana. Ei huono pesti ollenkaan.
Sinisen taivaan alla mieli lepää ja veden ääni rauhoittaa. Kun kalaa ei nouse alkaa pohdinta onko se siinä kalastamisessa kuintenkaan se kaikkein tärkein juttu.
Aika mukavaa vain olla toistensa seurassa ja höpötellä hassuja. Kauempaa kuului puimurin äänet ja rantakaislikossa kuulemma isoja polskahduksia.
Muutamaan tuntiin mahtui ihana aurinkoinen päivä, maaginen (nopea) auringonlasku, raittiissa ilmassa väsyneitä lapsia ja utuisia puuterivärejä. Voi kun tällaista syksyä kestäisi pitkään!
Leppoisaa lauantai-iltaa sinulle.
♥
Heidi
