Carmen-killero, karvapallo, kisu, katti, jäärä, mouru, kurnau. Rakkalla kissalla on monta nimeä. Tämä killero saavutti eilen kunnioitettavat 14 vuotta. Paljon on vettä virrannut joessa ja ketterä kissa on muuttunut jo hiukan kankeaksi ja mukavuudenhaluiseksi. Kissat on kuulut elämääni suurimman osan aikaa. Aikamoisia persoonia kaikki ja jokaisessa on ollut jotain erityistä. Jos ei muuta, niin erityisen kissamaisen itseriittoisella tavalla johon on yhdistetty kerrostalon kokoinen ego. Muistan kun kävimme katsomassa tulevaa kissaamme ensimmäistä kertaa. Sieltä se se karvapallo punki itsensä päättäväisesti koko pesueen yli suoraan meidän luokse ja suoraan meidän sydämiin. Niinpä kisu nimettiin Carmen hurrikaanin mukaan. Hiukan äkkiväärän (narttumaisen) luonteen omaavan Carmen-killeron kissa-suomi sanakirjaan kuuluu hyvin vahvasti korvien asennon tulkitseminen. Viiksikarvojen ja hännän värähtelyitä on myös syytä seurata. Näin monen yhteisen vuoden jälkeen on palvelijoiden sisälukutaito kehittynyt vallan mainioksi ja yhteiselo on jo todella jouhevaa. Lapsiin pätee selväsi eri pelisäännöt. Ei ollut niin vaarallista jos kissaan kompastuttiin tai kontattiin yli. Eikä pieni hännästä vetokaan maailman loppua enteillyt, rouva vaan siirtyi arvokkaasti paikasta A paikkaan B ja jäi tarkkailemaan tilannetta. Nyt täältä mourulasta sanotaan heipat ja palvelijat palaa ruokinta tehtäviin.
Ihanaa sunnuntaita kaikille ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!
♥
Heidi