Olen ehkä planeetan laiskin kampaajalla kävijä, mutta joskus on vaan pakko. Juuresta puskee harmaata, tai ei oikeastaan edes harmaata vaan vitivalkoista. Kampaajan mukaan noin 95% on jo sitä ihanuutta. Ensimmäisiä harmaita puski jo teini-iässä ja sen jälkeen tahti ei suinkaan hidastunut. Tänään on istuttu kolmisen tuntia kampaajan tuolissa foliot päässä ja ilman. Lopputuloksena neljän eri värin sekoitus joka antaa armollisesti taas aikaa unohtaa juurikasvun. Luottokampaaja jaksoi taas kärsivällisesti opastaa ja neuvoa mitä teen sillä välin kun en jaksa istua huolettavana (niin ihanaa kuin se onkin) ja tukkataikoja on tehtävä keskellä yötä kylppärin hämärissä. Mieluiten tietysti hiukan paniikinomaisesti ja pienellä jännitysmomentilla. Näissä omissa harmaissa kullanmurusissa onkin oikein vahva punapigmentti joka tällä kertaa hapettimen vahvuudesta vetäisikin aavistuksen lilahtavaan suuntaan, mutta kuulemma tasoittuu parissa pesussa. Samalla väri vielä hiukan vaalenee. Jos ei auta, niin tervetuloa takaisin,
kuului toivotus vielä kun lähdin kampaajalta:) Toivottavasti tämä vaaleampi väri antaa pidemmät värjäys/raidoitusvälit tähän pehkoon. Siitä olisin enemmän kuin onnellinen.
Ihanaa alkavaa viikonloppua jokaiselle!
♥
Heidi
